Bondia, Top Gearia ja Lontoota

Sytykkeen tähän reissuun antoi kaksi juttua, sain järjestettyä muutaman lomapäivän itsenäisyyspäivän liepeille ja netissä vastaani tuli Beaulieun automuseon kotisivu. Lomapäivät olisivat menneet ihan mukavasti kotonakin mutta automuseossa oli näyttely James Bondin autoista. Näyttely oli avoinna 5.1.2014 asti joten toista mahdollisuutta siihen ei varmaan enää tulisi. Aloin haarukoimaan lentoja ja majoitusta netin kautta. Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Beaulieussa sekä viettää loppuaika Lontoossa. Arvelin että eiköhän Lontoossa saa jotenkin aikansa kulumaan. Lähtöpäiväksi tuli keskiviikko ja paluuksi lauantai koska sillä aikataululla arvelin toipuvani maanantaiksi töihin. Lennot meni Finnairilla ja hotellin löysin läheltä metroasemaa Earls Courtista.
Edellispäivä meni maakuntamatkailun merkeissä ja olin kotona vasta 22 jälkeen illalla. Kamat olin pakannut jo maanantaina valmiiksi. Lentojen tsekkaukset sai tehtyä tiistaina joten kaikki oli valmiina lähtöä varten.   Lähtö oli kuuden koneeseen joten piti turvautua taksikyytiin kentälle mennessä.
Sen verran oli matkajännitystä että nukkuminen oli pikkuisen vaikeaa. Kun kello soi 4.30 olo ei ollut hirmuisen virkeä mutta äkkiä siitä pääsi kartalle. Kävin pikaisesti vilkaisemassa sääennusteen ja viiden aikaan marssin alakertaan taksiin jonka olin etukäteen varannut. Kentälle mennessä sovittiin nouto koska olin varannut viimeisen lennon Helsingistä Ouluun ja se on perillä vasta yhden  aikaan sunnuntain puolella. Vaihdettiin yhteystiedot sattumuksien varalta kuitenkin. Kentällä olin hyvissä ajoin ja pienen odottelun jälkeen pääsin koneeseen. Helsingissä oli vaihtoon aikaa reilu tunti ja se meni siirtymisen, passintarkastuksen ja kahvin merkeissä. Britannia ei kuulu Schengen alueeseen ja passi piti olla mukana. Lontoon koneessa sämpylä ja kahvit nautittuani koetin nukkua mutta ei siitä oikein mitään tullut.  Lueskelin Lontoon opasta ja kuuntelin musiikkia. Kone oli Heathrowlla ajoissa ja olin tullut Oulusta Lontooseen vähän reilussa kolmessa tunnissa, no parin tunnin aikaerohan siinä on mutta olin jo yhdeksän  jälkeen paikallista aikaa perillä. Passintarkastuksen jälkeen lähdin seuraamaan undergroundin viittoja(tuli mieleen juttu elokuvasta Kala nimeltä Wanda jossa Jamie Lee Curtis kertoo Kevin Klinelle että 'London underground is not political movement').  Kentältä olisi päässyt pikajunalla Paddingtonin asemalle mutta olen koettanut kulkea liikenteellä jota  paikalliset käyttää. Lippuluukulta kyselin vaihtoehtoja ja nille neljälle päivälle parhaaksi vaihtoehdoksi tuli 7 päivän Travelcard ja se ladattiin semmoiseen etäluettavaan Oystercardiin. Se käytettiin lukijassa kun mentiin junaan, bussiin ..ja kun asemalta tultiin pois se käytettiin lukijassa uudestaan.

 

Earls Courtin asema

 Matka Earls Courtin asemalle kesti vajaan tunnin ja sieltä meni hotelliin viemään kamat. Olisin saanut huoneenkin mutta se olisi maksanut 5 puntaa lisää eikä mulla ollut tarvetta lepäämään siinä vaiheessa joten jätin laukun säilöön ja lähdin Waterloon juna-asemalle ostamaan seuraavaksi päiväksi junalippua automuseoreissua varten. Olin katsellut aikataulun etukäteen valmiiksi, 7.35 junalla Waterloosta Brockenhurstiin ja sieltä taksilla museoon. Siellä liikennöi yksityinen junayhtiö ja ostin semmoisen yhden päivän aikana käytettävän meno-paluu lipun. Pyöriskelin aikani asemalla ennen kuin löysin lipputiskin. Tiketit lompsaan ja mietintä seuraavasta siirrosta. Lähdin kävelemään Thamesin rantaa ja Londoneyta  kohti.

 

London Eye

 

Thames

 

Southbankin joulumarkkinat

 

 Rannassa oli joulumarkkinat ja kaikkea aikaan liittyvää oli tarjolla. Ylitin joen ja enne Trafalcar Square aukiota vastaan tuli Sherlock Holmes niminen pubi ja päätin että nyt on aika ensimmäiselle oluelle.

 

London pub

 Sisustus oli hyvin perinteinen, tummaa puuta ja nahkaa. Ale ei ole oikein minun makuuni hiilihapon puuttumisen vuoksi mutta pitihän sitä paikallisvärin takia maistaa. Istuskelin jonkin aikaa ja lähdin Trafalcarin ja  Piccadilly Circuksen kautta kohti Oxford Streettiä. Katselin näyteikkunoita ja ihmispaljoutta. Oxford Circukselta hyppäsin tubeen ja takaisin Earls Courttiin. Kello oli reilu  14 ja pääsin kuittaamaan itseni hotelliin sisään. Huoneen numero oli 102 ja lähdin nousemaan portaat katutasosta seuraavaan. Siellä oli huoneet jotka alkoi kakkosella....takaisin katutasoon, ei sielläkään  Yhden oven takaa löytyi sitten käytävältä oikean suuruisia numeroita. Portaat vaan veivät alaspäin eli huoneeni oli kellarissa. Huone oli sisustukseltaan  ihan ok. Ainoa mielenkiintoinen juttuoli että ikkuna avautui semmoiseen valokuiluun. Taivaankin näki kun oikein kurkotti. Purin kamat laukusta ja otin pienet päikkärit. Maha alkoi vaatia täytettä ja suunnistin aseman vieressä olevaan pubiin syömään. Olin tehnyt ennen lähtöä sen verran tutkimusta että tiesin keskiviikkona olevan Fulhamin ja Tottenhamin pelin ja Fulhamin kotistadion oli kohtuumatkan päässä samalla puolella kaupunkia. Pyysin respasta karttaa stadionin alueesta, lähimmistä metroasemista ja muutenkin alueesta. Pubissa oli porukkaa ihan mukavasti ja muutamilla näytti olevan Tottenhamin huivit kaulassa. Tilasin burgerin ja oluen ja päälle vielä espresson. Porukkaa tuli koko ajan lisää ja meteli oli melkoinen. Lähdin hyvissä ajoin kohti stadionia ja kun tulin metrosta ulos havaitsin että ollaan brittifutis pelipaikoilla. Poliiseja oli joka kulmalla, muutama hevospoliisi oli päivystämässä jo asemalla. Stadionille oli muutaman sadan metrin kävelymatka...seurasin vaan mihin suurin osa porukkaa on menossa ja kohta alkoikin stadionin valot näkymään. Aloin etsimään lippuluukkua ja sieltä sitten pienen neuvottelun jälkeen paikka ja lippu löytyikin. Otin pikkuisen paremman paikan koska tätä kokemusta en varmaan koe uudelleen ja en sen takia alkanut muutamaa puntaa säästämään. Sisään mentiin 1 kerrallaan hyvin ahtaasta portista. Stadionille mahtuu 27500 katsojaa ja aika täysi se olikin. Turvamiehiä oli paljon ja porukat oli tarkasti pidetty erillään toisistaan.

 

Fulham stadion

 

Tottenhamin faneja

Meteli oli aika mahtava, päätykatsomossa oli Tottenhamin porukka ja kannatuslaulut raikui. Yks kaveri kertoi että fanit saa äidinmaidosta ne kannatuslaulun sanat...ei se muuten olekaan mahdollista kun muutamaa tuhat ukkoa alkaa huutamaan yhtä aikaa samaa säveltä. Peli meni Tottenhamin voitoksimutta mulle pääasia oli päästä paikan päälle tuntemaan se fiilis mikä siellä oikein on. Pelin jälkeen stadionilta poispääsy oli sitten oma ohjelmanumeronsa. Tottenhamin fanit ja Fulhamin porukat ohjattiin hyvin tarkasti eri päistä stadionia ulos, mullakin oli paikka silleen että jos sitä vertaa yleisurheilukentään niin olin maalin kohdalla ja stadionilta pääsi ulos 200 metrin startin kohdalta. Sitä porukkaa oli paljon ja oli siellä myös vahtijoita poliiseja ja turvamiehiä. Massa valui joen vartta kohti metroasemaa ja siellä oli osa kaduista suljettu ja porukka ohjattiin semmoista käytävää pitkin kohti aseman sisäänkäyntejä....ihan kuin olis viety jotain possuja teuraaksi. Ilmeisesti massojen hallintaa oli harjoiteltu ja ihan hyvin se sujuikin ilman ongelmia. Hotelliin pääsin viimein ja kysyin respasta aamupalasta koska junani lähti 7.35 ja aamiainen alkoi 7. Aikoivat järjestää jotain aamuksi  ja painuin  pehkuun.

Puhelin herätti aamulla ja pesun jälkeen lähdin kyselemään sitä aamupalaa. Respasta ohjattiin aamupalahuoneeseen ja siellä sain sitten croissantin sekä juotavat. Syotyäni lähdin kävelemään metrolle ja yhden vaihdon jälkeen olin Waterloon asemalla. Aikaa oli jäljellä, olin lähtenyt ehkä hieman liianin aikaisin mutta liian ajan kanssa aina pärjää mutta kiinniottaminen on haastavampaa. Pällistelin asemalla ,hain kaupasta pussin karkkia ja käväisin mäkkärillä syömässä wrapin ja  cappuchinon. Kahvi tuli semmoisessa puolen litran mukissa ja en juonut kokonaan sitä vaan otin loput junaan mukaan.

 

tuosta rivistä se pitäisi löytyä

 

löytyihin se oikea juna

Taululle oli tullut lähtölaituri ja lähdin hakemaan junasta paikkaa itselleni. Junassa ei ollut paikkalippuja eikä se täyteen edes tullutkaan. Semmoinen kiinnitti huomiota että kun juna lähti liikkeelle ja katselin m.uita junia huomasin että ne ovat sähköjunia ja vetureita mutta tolppia ja johtoja ei näy missään. Kiskojen vieressä on oma kiskonsa josta juna ottaa virtansaeli sama homma kuin metrossa. Meillä se ei oikein lumen takia taida onnistua mutta tuolla on sen verran harvoin lunta että käy noin. Kohta tuli kuulutus jossain edessä olevasta tulipalosta ja siitä johtuvasta myöhästymisestä. En kyllä mitään paloa tai savua nähnyt mutta aika pian alettiin olla 20 min myöhässä ja ennen Southamptonia puolituntia. Sitten kuuletettiin että Southamptonin jälkeisille asemille menijät joutuvat vaihtamaan junaa ja tämä juna menee pysähtymättä Bournemouthiin. Southamptonin keskusasemalla ulos junasta ja kyselemään mistä se seuraava juna lähtisi. Ohjaus toimi hyvin uudelle raiteelle mutta siellä tuli sitten blackout....kumpi oli front ja kumpi rear koska junassa oli kymmenen vaunua viisi 'front' vaunua lähtisi Brockenhurstiin jonne olin matkalla. Onnistuin löytämään oikean vaunun ja sillä mentiin sitten Brockenhurstiin. Sieltä ei ollut mitään julkista yhteyttä Beauliehun joten jouduin turvautumaan taksiin. Olen periaatteessa pyrkinyt kayttämään julkisia välineita ihan ammatillisessa mutta myöskin turistillisessa mielessä eli olen halunnut kulkea samoin kuin paikalliset. Joskus vähän haastavaa mutta myös antoisaa. Rautatieasemalla oli muutama taksi parkissa ja siitä rivistä semmoisen vanhahkon Seat Alhambran kyytiin hyppäsin. Toiseen taksiin tuli samasta junasta pariskunta ja sitten ajettiin peräkkäin kohti automuseota. Tie kulki halki luonnonpuiston ja monenlaista metsää ja nummea sattui matkan varrelle. Olin katsellut etukäteen googlen street view ohjelmasta maisemia joten ei ne ihan yllätyksenä tullut. Taksi kurvasi museon eteen ja maksettuani 20.20 puntaa kuljettaja kaivoi käyntikortin että voin käyttää Mike's Taxia myös paluumatkalle. Laitoin kortin lompakkooni ja lähdin lipputiskille. Aulassa oli hopean värinen Lotus Esprit ja kauppa. Myyjä neuvoi ottamaan ensin kierroksen monoraililla alueelle. Menin odottelemaan junaa ja samalla silmäilin ympäristöä, ei ollut hirveä sesonki ja porukkaa oli tosi vähän mutta saatoin kuvitella että joskus kesällä paikalla on ollut enemmänkin ihmisiä. Alueella järjestetään erilaisia kokoontumisajoja ja alueen ja museon perustajasukukin on ollut Englannin ensimmäisiä autoihin innostuneita. Museossa oli oma osastonsa aiheesta.

 

Top Gearin osasto oli ihan monorail aseman vieressä

 

tuollaisella tehtiin kierros

 

käytävän päässä kartanon päärakennus

Juna tuli ja sain ihan privaattikyydin. Kyydissä sai hyvän yleiskuvan alueesta ja siellä oli automuseon lisäksi muutakin nähtävää. Vanha luostari ja sen rauniot, armeijan sissijuttujen näyttely ja suvun asunto joka oli näyttelytilana varsinkin keittiön osalta. Kierroksen kierrettyäni aloitin tutustumisen Top Gearin osastolta. Sinne oli kerätty monta tuttua autoa ohjelman eri vuosilta.

 

 

The Stig

 

James May:n Herald purjeauto

 

Fiat Panda limo

 

Toyota Hilux jota on pikkuisen koeteltu

http://www.youtube.com/watch?v=xnWKz7Cthkk

http://www.youtube.com/watch?v=xTPnIpjodA8

http://www.youtube.com/watch?v=kFnVZXQD5_k

 

 

 

 

 

Top Gear Grannymobil, pikkuisen tuunattu Fiat Multipla

 

 Ensin menin kuitenkin halliin jossa oli videolta erikoisjakso jossa oli taustaa ohjelman tekemisestä. Hallissa oli The Stig sekä muutama auto. Video kesti n. 10 min jonka jälkeen lähdin katselemaan Top Gearin autoja. Ulkona oli raketiksi muutettu Reliant ja puimuri josta oli tehty lumiaura. Sitä jaksoa en ole nähnyt mutta pätkiä näkyi alkuvideossa. Teltassa oli limusiinit Fiat Pandasta ja MG:stä, poliisi autot ja vesikulkineet. Katoksessa oli sitten se kovia kokenut Toyota Hilux jota koetettiin tuhota ihan urakalla mutta aina se käyntiin lähti. Ulkona oli viiko sitten töllössä ollut Grannymobil: Fiat Multipla johon oli laitettu vähän lisävarusteita. Top Gearin näyttely oli materiaaliltaan ihan ok mutta ilman katsojia se oli vähän aneeminen.....ainesta olisi ollut mutta yleisö puuttui. Naapurissa oli Screen stars näyttely jossa oli muutama auto elokuvsta ja tv:stä mm. Ford Anglia Harry Potterista ja Mr Beanin  Mini. Ne katseltuani lähdin varsinaiseen automuseoon.

 

Mr Beanin Mini

 

Ford Anglia Harry Potterista

 

 Tulohallissa oli esillä autoja eri vuosikymmeniltä ja kun oltiin englannissa niin tuotanto oli pääasiassa sieltä. Uusimpana autona oli Citroen C3.

 

Hispano Suiza

 

Bugatti

 

edellisen moottori, kaunis

 

Rolls

 

Chitty Chitty Bang Bang

Peremmälle päästyäni ylätasanteelta löytyi harvinaisuuksia ja ihan tavallista arkiautoa. Chitty Chitty Bang Bang elokuvassa käytetty Rolls ehkä sieltä harvinaisemmasta päästä ja tähtiperä Cortina tai 60 luvun Morris arkipuolelta.  Kun olin katsastanut tulopuolen parven alkoi tuntuaan että lounas voisi olla kohdallaan. Ravintolassa ruoka oli ihan syötävää mutta johonkin italialaiseen keittiöön jäi vielä matkaa. Vatsa kuitenkin täyttyi ja jaksoi lähteä jatkamaan kierrosta.

 

Wheels kierrokselta

 

Wheels

 

Wheels

 

 Alakerrassa oli tehty erilaisia osastoja renkaista, öljyista ja polttoaineista, navigaattorien kehityksestä ym. Lisäksi sinne oli tehty semmoinen kummitusjunamainen rata jossa istuttiin vaunussa joka mutkitteli ja vaunu kääntyi aina uuden kohteen kohdalla. Aiheena oli autoilun kehitys ja siihen liittyvät jutut. Radan jälkeen jatkoin kierrosta museossa.

 

Ferrari Dino, Jaguar E type ja AC Cobra 

 

''most beautiful car ever made'' kertoi eräs toinen katsoja seuralaiselleen kun otin kuvaa.

 

Auburn Speester, sopisi jonnekin merenranta-ajelulle auringonlaskun aikaan

 

 

työn vastaanotto

 

 korjaamo

 

 Katsottavaa riitti urheiluautoista vanhoihin panimon kuorma-autoihin. Halliin oli myös tehty korjaamo ja sen toisto varaosavarastoineen. Kysyin henkilökunnalta että missä on nettisivulla ollut -63 vuoden Rover joka oli ollut nettisivulla. Kertoivat sen olevan varastossa koska James Bondin näyttelyn tieltä oli pitänyt siirtää kalustoa syrjään.  Se palaisi näyttelyyn vuodenvaihteen jälkeen kun Bondin näyttely päättyy.  Kyseinen auto oli sen takia tuttu että isälläni oli Rover 100 vuosimallia -60 ja olin joutunut perehtymään ko. autoon aika perusteellisestikin. Se oli ensimmäinen henkilöauto jolla ajoin autokoulun jälkeen ja siinä oli omat erityispiirteensä mm. synkronoimaton 1. vaihde sekä sähköinen ylivaihde. Auto oli hieno mutta aika vaikea ylläpidettävä mutta aika monta vuotta se oli perheemme kulkuneuvo.
Sitten oli aika siirtyä varsinaiseen aiheeseen jonka takia tänne oltiin tultu eli 'Bond in Motion' näyttelyyn.

 

Aston Martin DB 5, ensimmäisen kerran Kultasormessa

 

Goldfingerin  Rolls Royce 

 

Jaguar XKR  'Kuolema saa  odottaa'

 

Aston Martin V8 Volante 'Vaaran vyöhykkeellä'

 

The Pig 'Vaaran vyöhykkeellä'

 

Lotus Esprit ' 007 rakastettuni'

 

rakettireppu 'Pallosalama'

 

Rolls Royce Silver Cloud  'Kuoleman katse'

 

Rolls Royce Silver Shadow  'Kun maailma ei riitä'

 

AMC Matador 'Kultainen ase'

 

Little Nellie ' Elät vain kahdesti' ja Acrostar suihkukone 'Octopussy mustekala'

 

Ford Thunderbird ' Kuolema saa odottaa'

 

Aston Martin DBS 'Casino Royale'

 

DBS takaa-ajon jälkeen  *Quantum of solace'

 

 

vitriinissä oli kaikenlaista asetta ym. Bondeissa käytettyä kamaa

 

 

 Näyttelyn alussa ensimmäisenä oli Goldfingerin Rolls. Siitä kierros jatkui eri elokuvien teossa olleiden kulkuvälineiden esittelyllä. Mukana oli myös veneitä, gyrokopteri, suihkukone, lentoreppu, moottoripyöriä jne. Kun näyttelyä kierteli tuli mieleen että joulu lähestyy ja perinteinen James Bond elokuva maraton odottaa.

 

James Bondin ensimmäinen auto Bentley 4.5 litran moottorilla ja Amherst Villiersin ahtimella, ahdin oli remontissa.

nopeusennätysauto

 

Tyrrell jolla ajoi Jackie Stewart

 

 Kun olin aikani näyttelyä kiertänyt alkoi tuntumaan että pitäisi saada kahvia . Kännykän akkukin alkoi olla jo alamaissa joten ajattelin ladata kahvinjuonnin aikan samalla hieman virtaa puhelimeen. Ravintolasta ei kuitenkaan löytynyt yhtään pistorasiaa johon normi 2 piikkinen laturi olisi passannut. Kaikki pistorasiat olivat 3 piikkisiä. Hotellissa sain puhelimen lataukseen ainoastaan vessassa partakoneen pistokkeesta mutta täällä ei edes semmoista ollut. Ei auttanut muuta kuin toivoa että virta riittäisi kaikkeen kuvien ottoon reissun aikana. Kahvin jälkeen kävin vielä katsomassa muutamia autoja tarkemmin.
Alueella oli myös muutakin nähtävää kuin automuseo ja nekin oli tarkoitus katsastaa. Lähdin kävelemään kohti vanhaa munkkiluostarin raunioita ja näyttelyä joka oli ehjäksi jääneessä siivessä. Siellä oli euroopan luostareista juttua ja paikallisen luostarin historiaa. Asia ei ollut ihan minun ykkösprioriteettinä joten siirryin läpikävelyn jälkeen seuraavaan kohteeseen joka oli 'Secret Army Exhibition'. Siellä oli esittelyssä Britannian  armeijan 2 maailmansodan aikaista salaisen armeijan eli vakoilun ja rintaman takaisen sodankäynnin kalustoa ja koulutusta. Armeijalla oli ollut salaisia koulutuspaikkoja ympäri maata ja Beaulieun kartano oli ollut yksi koulutuspaikka.
Seuraavaksi menin katsomaan kartanon päärakennusta jossa oli osa rakennuksesta tehty museoksi ja erityisesti oli keskitytty keittiöön ja ruoanlaittoon.  Avoinna oli erilaisia saleja joissa oli muotokuvia  ja vanhaa sisustusta. Ihan mielenkiintoinen paikka.

Keittiössä oli myymälä josta olisi voinut ostaa kokkaamiseen liittyvää matkamuistoa. Kierroksen jälkeen kävelin puiston ja puutarhan läpi menevää käytävää takaisin museolle. Puutarha ei ollut parhaimmillaan vuodenajasta johtuen mutta saattoi kuvitella että kesällä olisi multasormille mielenkiintoinen paikka. Tuijasta tehtyyn ja leikattuun aitaan oli laitettu valoja  jotka syttyivät juuri kun sitä pitkin kävelin. Tulin museolle ja mietin että pitäisikö jotain käydä vielä tutkimassa tarkemmin mutta alkoi tuntumaan siltä että voisi alkaa suunnittelemaan matkaa takaisin Brockenhurstiin ja Lontooseen. Tulorakennuksessa oli matkamuistomyymälä ja ostin sieltä aluetta esittelevän kirjan lähinnä hyvien valokuvien takia. Tilasin lipputiskiltä taksin Brockenhurstista  noutamaan minut. Odeotellessa katselin aulassa olevaa Lotus Esprittiä lähemmin. Taksi tuli ja ennen Brockenhurstia alkoi pikkuisen satamaan. Maksettuani kysäisin kuljettajalta mistähän löytyis pubi kun aikaa junan lähtöön oli reilu puoli tuntia. Kävin pubissa oluella ja sieltä sitten kävelin odottamaan junaa. Junamatka Lontooseen sujui ilman ongelmia ja Waterloon asemalta ajelin metrolla hotellille. Kävin pienen lepohetken jälkeen vielä pikkuisen jaloittelemassa Sohossa. Kaikenlaista värivaloa ja tarjontaa sieltä löytyikin  ja käväisin yhdessä pubissa tasaamassa päivän nestehukkaa. Sitten olikin aika suunnata takaisin Earls Courttiin ja hotellille.

 

Design Museum

 

Paul Smithin  Mini

 

Fleming oli saanut idean Goldfingeriin arkkitehdistä

 

Kotoinen koivumetsä Tate Modernin eessä

Seuraavalle päivälle olin ajatellut pikkuisen kulttuuria muutaman museokäynnin merkeissä.  Nyt ei ollut kiirettä joten kävin kaikessa rauhassa aamupalalla ja pikkuhiljaa aloin lähtemään liikenteeseen. Metrolla ensin Piccadilly Circuksen asemalle ja siitä lähdin katselemaan bussipysäkkiä josta pääsisin Cityn kautta Toweriin. Ensimmäinen etappi oli Design Museum. Matka kulki kuitenkin ensin Victorian asemalle josta sitten matkustin toisella bussilla Tower Bridgen kautta joen eteläpuolelle. Kävelin Thamesin rantaa museolle jossa oli normaali näyttelyn lisäksi englantilaisen suunnittelijan Paul Smithin näyttely. Museossa oli suomalaisista suunnittelijoista Aallon ja Eero Aarnion kalusteita esillä  muiden suunnittelijoiden esineiden lisäksi.
Päivä oli edennyt sen verran pitkälle että alkoi olla lounasaika ja käväisin lähistöllä olevassa italialaisessa ravintolassa syömässä. Sieltä lähdin bussilla Thamesin rantaa pitkin kohti Tate Modern museota. Museo oli joen rannassa ja sen edessä oli hyvin kotoisen näköinen koivikko. Museoon oli ilmainen pääsy mutta kartta maksoi yhden  punnan.

 

Tate Modernin antia

 

Maineikas museo oli tehty vanhaan voimalaan. Esillä olleet teokset olivat hieman liian modernia taidetta minun makuuni mutta sellainen henkilö joka on paremmin perehtynyt moderniin taiteeseen olisi saanut siitä paljon enemmän irti.

 

Nelson Mandela oli kuollut edellisenä päivänä

 

Markkinoita southbankilta

 

Trafalgar Square

 

Piccadilly

 

Tallustelin joen vartta kohti Waterloon siltaa ja vaihdoin hieman perinteisempään taiteeseen National Galleryssä. Tarjontaa oli paljon eikä minulla ollut mitään erityistä 'pakko nähdä' taulua joten  kiertelin saleja ja jonkin erityisemmän kohdalla sitten pysähdyin vähän pidemmäksi aikaa. Museo oli ilmaisen Tate Modernin tapaan . Aikani katseltuani lähdin lähintä metroasemaan kohden ja hotellille. Otin pienen lepohetken ja lähdin käymään katsomaan Harrodsin jouluvaloja.

 

Harrods

 Valot olivatkin komeat ja näyteikkunat samoin. Palailin hotellille pubin kautta nukkumaan.
Viimeiselle päivälle en ollut suunnitellut varsinaista kohdetta. Aamupalan jälkeen kysyin respasta että voinko jättää laukun hotelliin säilytykseen iltapäivän ajaksi koska koneeni lähtee vasta illalla. Se sopi ja kirjauduin ulos, jätin laukun säilöön ja lähdin katsomaan millainen Harrodsin tavaratalo on sisältä.

 

Voiko brittiläisempi kuva olla, doupledecker ja mini jossa on Union Jack katolla

 

Victoria ja Albert Museum

Matka taittui tällä kertaa bussin kyydillä. Lähdin ensin väärään suuntaan mutta havaitsin sen  aika pian.  Pyöriskelin jonkin aikaa Harrodsilla  mutta kun mitään ostos aikeita ei ollut niin homma meni pää määrättömäksi haahuiluksi.

 

Portobello Roadin markkinat

 Sieltä lähdin Notting Hilliin  ja tarkoitus oli käydä katsomassa Portobello Roadia. Metrosta purkautui Notting Hill Gate asemalla paljon väkeä ja pian paljastui että samaan suuntaan oli menossa muitakin. Massa valui vähitellen kohti Portobello Roadia josta sitten löytyi matkamuistomyymälöitä sekä muita turistipyydyksiä. Muutama bändi oli jammailemassa ja keräämässä kolikoita kadulla. Katu suuntasi poispäin metrolinjalta ja palasinkin bussin kyydillä metroasemalle. Ajattelin käydä eilisen taiteen vastapainoksi käydä katsomassa vähän tuhoa ja sotaa Imperial War Museumissa. Museolle mennessä alkoi nälkä vaivata ja stoppasin pubiin.

 

Fish and Chips

Tilasin fish and chipsit ja oluen. Kun siinä söin ja nautiskelin olostani niin kello alkoi näyttää siltä että tältä kertaa taitaa jäädä IWM väliin. Napostelin annoksen kaikessa rauhassa ja katselin paikallista elämänmenoa. Palasin metrolla Oxford Circuksen asemalle ja tarkoitus oli käydä vilkaisemassa mitä Savile Rown ikkunoissa näkyisi ja siitä sitten Piccadillyn kautta Earls Courtiin  hakemaan hotellista laukku ja siitä sitten kentälle.

 

uusi työtakki

 

 Kun olin hotellilla niin Finnairilta tuli viesti lennon myöhästymisestä puolella toista tunnilla.. Samalla heräsi ajatus että miten jatkolento Helsingistä Ouluun koska siinä oli vaihtoaika ainoastaan 1 tunti. Istuskelin pubissa ja tuhlasin viimeiset punnat ja lähdin kentälle.

 

mitähän maistaisi??????

Ehdin taxfreehen maistelemaan muutamia viskejä ja pari pulloa sieltä sitten otin kaapin täytöksi. Sitten koneeseen jossa emo kertoi että Oulun ja Tallinnan kone ei odota vaan edessä oli yö jossain lentokenttähotellissa. Helsinki Vantaan tulopalvelusta sain passituksen Rantasipiin yöksi. Aamupalan jälkeen palasin kentälle ja 12.40 koneella sitten Kohti Oulua. Oulussa oli ihan kunnon pakkanen kun sinne pääsin ja reissu oli tehty.