It's a long way to the top......GN-72

12.7

 

12.7 reitti

Viimeinen rutistus alkoi kun vein Annin Venetsian kentälle, toivotin hyvää kotimatkaa ja lähdin ajamaan kohti Perpignania , lähelle Espanjan rajaa , josta olin varannut hotellin. Päivä oli kuuma ja tiesi sitä että nestetasapainosta piti huolehtia hyvin. Suuntasin Milanoon menevälle moottoritielle jota ajoin Brescian lähelle, siitä suuntasin Genovaan ja siitäsitten Millemigliaan ja Ranskaan. Matka sujui tankkausten, juoma/ruokataukojen katkomana melkein ilman yllätyksiä....ainoa ''piristävä'' poikkeus sattui ennen Bresciaa kun yhtä rekkaa ohittaessani kone yhtäkkiä sammui...ei mitään ennakko varoitusta....vilkku oikealle ja pääsin rekkojen välistä pientareelle. Käytin virrat pois päältä...katselin että mikäs nyt tuli....pyörä pelannut moitteettomasti koko reissun ja nyt alkaa temppuilemaan......sitten katse sattui punaiseen katkaisijaan...tappokatkaisin päällä. ...kele, no katkaisin pois päältä ja kone käyntiin. Kahvan lämmitin oli päässyt kääntymään silleen että kiihdyttäessä johto pääsi nappaamaan katkaisijan päälle. Liimaus oli antanut sen verran periksi että kahva pääsi liikkumaan voimakkaammin käännettäessä. Matka jatkui ilman muita yllätyksiä. Välimeren rannikon lomapaikat ohitettiin vauhdilla...ainoat hidastavat tekijät oli moottoriteiden maksupisteet, mutta kortilla maksu sujui ihan kohtuuajassa. Illalla saavuin päivän päätepisteeseen Rivesaltesiin. Samaan ympäristöön oli kassantunut hotelleja useampiakin. Ibis budgetissa ei saanut olutta mutta respa opasti naapuriin saman konsernin Novotel hotelliin jossa myös söin. Samalla sai pienen reippailun kun käveli muutaman sadan metrin matkan naapurihotelliin.

13.7

 

13.7 reitti

 

Aamupalan jälkeen jatkoin matkaa kohti Gibraltaria, matka eteni rannikkoa pitkin Alacanteen asti josta matka suuntautui Murciaan, Granadaan, Malagaan ja sieltä aurinkorannikkoa pitkin La Linea de Concepcioniin josta olin varannut hotellin alustavasti kahdeksi yöksi. Päätin kuitenkin että on parempi levätä toinenkin päivä ja varasin heti hotelliin tultuani kolmannen yön.

 

 

 Hotellin parvekkeelta oli hyvä näköala Gibraltarille ja satamaan. Oluen jälkeen painuin suihkuun ja syömään. Lähdin kävelemään kaupungille ja siellä olikin joku paraati menossa, kärryistä heiteltiin karkkia katsojilla ja monenlaista soittokuntaa oli kulkueessa mukana.

 

 

 

 14.7

 

Lepopäivä. Kävin kävelemässä Gibraltarilla ja sehän oli ihan kuin ulkomaille olisi mennyt...passi piti näyttää ennen kuin pääsi  tullista läpi. Hirveä jono autoja oli menossa koko ajan Gibraltarille mutta huomattavasti nopeammin sieltä pääsi pois. Tie meni lentokentän kiitoradan poikki ja liikenne katkaistiin kun kone nousi tai laski. Monarch, Easyjet ja British Airways ainakin lensi kentälle ja lisäksi pikkukoneita.

 

Kaikki oli kuin englannissa, poliisit oli bobbyja, postilaatikot ja puhelinkopit punaisa ja valuutta oli punta...poikkeuksenan liikenne joka oli oikeanpuoleinen. Ostin marketista deodorantin ja maksu kelpasi euroissa mutta vaihtorahat tuli penceinä.

 

 

 Kävin myös huipulla gondolilla katsomassa maisemia ja apinoita. Niitä liikkui siellä ylhäällä ihan vapaasti ja gondolissa ohjeistettiin ylösmenijät hyvin, ei saa ruokkia, irtonaiset tavarat(liput,tikut) repuista pois jne. Maisemat oli ihan komeat molemmille puolille niemeä. Satamassa oli monta laivaa redillä ja lahden pohjukassa Repsolin öljynjalostamo joten tankkilaivoja oli useita. Tepastelin pitkin keskustaa jossa oli kaikenlaista sotien aikaista käytävää ja porttia.

 

 

 Palailin takaisin hotellille ja uimaan sekä lepäilemään. Kävin illalla vielä pikku lenkin  La Linean keskustassa illallisen jälkeen.

15.7

Päivä kului muuten levon merkeissä mutta kävin päivällä kävelyllä ja pysähdyin Mäkkärille kokeilemaan miten sen langaton verkko toimii ja sitä kautta laitoin Facebookiin terveiset ison kiven juurelta.

 

 

 Kävin myös katsastamassa ajoreitit Gibraltarille koska sinne oli jatkuva jono. Pyörällä ja skootterilla porukka ohittelli jonoa ja puikkelehti autojen välistä ja autoilijat ei reagoineet siihen muuten kuin antoivat reilusti tietä. Vaikka aloitin seuraan päivän urakan Gibraltarila ja poispääsy oli enemmänkin kiireinen niin ei siinä ruuhkissa haluttanut jonottaa.

16.7

reitti Gibraltar Nordkapp  16-19.7

Sain nukuttua  ihan hyvin ja heräsin virkeänä aamupalalle. Huone oli silleen ettei aamuaurinko alkanut lämmittämään huonetta vaan se pysyi ihan ok viileänä aamupäivän. Aamupalan jälkeen aloin pakkailemaan kamoja kasaan ja odottamaan puoltapäivää. Tavoite eli Nordkapphallen aukeaa klo. 11 joten jätin pikkuisen marginaalia etten ole siellä liian aikaisin. Toisaalta himotti lähteä liikkeelle ja toisaalta hirvitti edessä oleva ajo. No, tänne oltiin tultu sitä varten että kokeillaan miten se perse kestää vähän pidemmän urakan. Kello alkoi lähestyä 12 ja lähdin respaan hoitamaan laskun ja siitä sitten talliin hakemaan pyörää. Tein lähtötarkistukset ja suunnistin parin liikenneympyrän kautta jonon päähän joka mateli kohti passin tarkastusta. Pääsin yhden skootterin peesiin mutta sivulaukkujen kanssa ei ihan kaikista raoista sopinut. Pääsin kuitenkin ihan hyvin splittailemaan ja passia vilauttamalla pääsin Gibraltarin puolelle. 

Gibraltarin passintarkastuspiste

 

Lähtöpaikan olin suunnitellut ekan liikenne ympyrän luona olevalle BP:lle....logo ja väri oli vaihtunut mutta asema oli kuitenkin samassa paikassa mitä Goolemaps näytti. Löin tankin täyteen, kaivoin todistajalomakkeen laukusta ja ennen sisälle menoa laitoin vielä navigaattorin valmiiksi. Kävin hakemassa vielä 2 vesipulloa ennen kassalle menoa. Kassalla oli pieni selittäminen miksi kyselen nimmareita todistajalomakkeeseen, mutta takahuoneesta tuli kaveri joka oli homman tehnyt muutaman kerran aiemminkin. Pyysin varalta nimet kahteen lomakkeeseen siltä varalta että Nordkapp menisi jostain syystä munilleen mutta saisin kuitenkin 1500 mailin 24 tunnin ajon suoritettua. Kun sain nimet lappuihin ja kuitin varmaan talteen tuntui ettei ole minuuttiakaan hukattavana vaan liikkeelle oli päästävä mahdollisimman nopeasti vaikka edessä oli 72 tunnin suoritus. Huoltikselta pääsi hyvin liikenteseen mukaan ja kohti Espanjaa. Ajaessa Espanjan puolella oli tehty kaksipyöräisille oma varsin kapea kaista jota pitkin pääsi mukavasti autojonoista ohi. Nyt ei katsottu passeja vaan pääsin ajamaan suoraan ilman pysähtymisiä La Linean liikenteeseen mukaan. Reitti kulki hotellini ohitse kohti Autovia del Mediterranoa jota aloin paahtaa kohti Malagaa. Aurinkorannikon kohdalle sattui useampia maksullisia pätkiä jotka maksoivat muutaman euron per pätkä...toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa paikallistietä kaupunkien ja kylien läpi mutta se olisi vienyt aikaa jota en varsinkaan heti alussa halunnut hukata. Arvelin että mieluummin otan sen pelivaran lähemmäs Nordkappia ettei siellä tarvitse alkaa ajamaan kellon kanssa kilpaa. Tuttuja nimiä eri yhteyksistä oli tienviitoissa Marbella, Fuengirola ym. Malagassa tie kääntyi kohti sisämaata ja siinä oli myös pätkä maksullista Autopistaa. Reitti oli täsmälleen sama jonka olin ajanut muutama päivä aiemmin mutta suunta oli vaan nyt toinen....Granada, Lorca,Murcia, Valencia....matka eteni tankkausten, juomataukojen ja lounaan katkomana. Koetin pitää semmoisen 150 km pätkärytmin, joka toisella katkolla tankataan pyörä ja joka toisella kuljettaja. Barcelonaa ja Ranskan rajaa lähestyessäni alkoi ilta hämärtymään ja kun pimeä sitten tuli niin se oli sitten kans pimeä. Espanjan puolen Autopista muuttui Ranskan puolella Autorouteksi. Liikennettä oli jonkin verran, raskasta että henkilöautoja. Yö sujui ilman suurempia ongelmia, tankkauspaikat ja kahvi/ruokapaikat löytyi tarvittaessa.Orangen liepeillä matka suntautui Lyoniin ja kohta näkyi edessä krokotiilifarmin opasteet. Kävimme siellä porukalla 2006 kesälomalla kun asuimme viikon Oppedessa Provencessa. Tankkasin ennen Lyonia ja mietin siinä että mitä reitiä Lyonin ohittaisin. Liikenne alkoi tihenemään kun lähestyin kaupunkia ja siksi päätin kiertää kaupungin lentokentän takaa ja sieltä suuntaisin sitten Besanconiin ja Mulhouseen.  Viitat näyttivät Strasbourgiin ja seurasin niitä.

 

aamu sarastaa 6.45 Lyonin lähellä

 Lyonin jälkeen kävin aamupalalla. Paikka oli taukopaikalla olevan hotellin ravintola ja kun katselin tiskiä siinä oli pelkkiä croissanteja, seinällä oli kuitenkin sandvichejä joten kysäisin että saiskos tuollaisen, no kaveri kävi takahuoneessa ja palasi pian parilalla lämmitetyn kinkku/juustopatongin puolikkaan kanssa. Juotavaksi tuoremehu ja  cafe au lait. Ennen matkan jatkumista pidin pienet aamujumpat ja sitten menoksi. Matkalla ei ollut häiriöitä, ei ruuhkia ,ennen Mulhousea oli pieni tietyö jossa muutama minuutti jouduttiin odottamaan. Mulhousen jälkeen maa muuttui sujuvasti Saksaksi ja Autoroute  Autobahniksi.

 

 

vissytauko Freiburgin liepeillä

Pidin pikku tauon kun pääsin Saksan puolelle ja tarkastin että ollaanko aikataulussa, reilu 2000 km oltiin tultu ja aikaa oli mennyt reilu 21 tuntia joten keskinopeus oli ollut ihan ok. Matka jatkui kohti Frankfurtia, tietyöt pudottivat välillä vähän vauhtia ja sitten kun olisi ollut mahdollista mennä niin suuri liikennemäärä teki menosta hieman tökkivää. Yhtään stauta ei alkumatkasta kuitenkaan sattunut kohdalle. Frankfurtin jälkeen matka suuntasin kohti Kasselia ja sieltä pohjoiseen. Laskin matkaa ja ajoaikaa Puttgarteniin taukopaikalla ja päätin että koetan päästä Tanskan ohi ennen lepotaukoa. Soitin Anjalle ja pyysin varaamaan hotellin Helsingborgista myöhäisellä tuloajalla. Tie Kircheimista pohjoiseen on ollut joka kerta tukkoinen kun olen siitä ajanut eikä se pettänyt nytkään, tietöitä ja paljon liikennettä. Matka jatkui kuitenkin kohti pohjoista Hannoverin ohitse ja mietin mielessäni Hampurin ohitusta koska oli iltapäivä/alkuilta menossa. Hampurin ohitus sujui kuitenkin ilman isompia hidastuksia mutta ennen Lybeckiä tuli reissun ensimmäinen stau. Lähdin splittaamaan kaistojen väliä ja aika mukavasti siellä pääsikin menemään...välillä muutama henkilöauto koetti blokata mutta ne sain kierrettyä viereisen kaistan kautta. Navigaattori näytti tuloajan mukaan että se stau vaikutti puoli tuntia ajoaikaan vaikka liikuin melkein koko ajan. Kävin ennen Puttgartenia tankilla jotta pääsisin ajamaan Tanskan läpi tankkaamatta. Kun aloin maksamaan niin kassa ilmoitti ettei Visaani hyväksytä, no onneksi mulla oli toinen Visa mukana ja sain maksettua bensan sillä. Pikkuisen alkoi mietityttämään että mikäs nyt kortin kanssa on, onko liian monta ostoa yhdelle vuorokaudelle vai onko luoton kuukausiraja mennyt yli. Jatkoin matkaa kohti lauttarantaa, Oldenburgissa tein pienen ylimääräisen mutkan vahingossa, katsoin viitasta 'hafen' ja kurvasin kaupunkiin. Huomasin äkkiä että nyt ei olla menossa Puttgarteniin ja palasin takaisin päätielle. Saavuin lauttarantaan maksukopille ja siellä sama juttu kortin kanssa...vara visaa piti käyttää. Siirryin odottelemaan laivanlähtöä.Laiva oli  juuri tulossa rantaan ja henkilökunta alkoi valmistelemaan lastausta. Kohta pääsinkin ajamaan laivaan ja laittamaan pyörän liinalla kiinni. Tuon linjan lautoissa on reunaan tehty pyörille oma kaista ja siellä on liinat valmiina jokaista pyörää kohti, ei tarvi omilla alkaa köyttämään. Otin tankkilaukun mukaan ja siirryin ravintolaan nauttimaan perinteisen laiva evään,  currywurstin ranskalaisilla, juotavanan vesi ja kahvi. Normaalisti currywursti on ollut loman aloittaja menomatkalla mutta nyt tulin ensimmäisen lauttapätkän vasta paluumatkalla. Olo alkoi olla jo pikkuisen ryytynyt ja nihkeä joten siirryin mahd. nopeasti kannelle tuulettelemaan. Omaan nokkaankin alkoi jo tuntumaan siltä ettei tässä enää oikein suihkunraikkaista olla. Olin syönyt ja pienen tauon pitänyt joten kun päästiin rantaan lähdin yhden henkilöauton kantaan ja Tanska meni läpi aika mukavalla vauhdilla. En ollut ottanut combilippua vaan ajoin sillan kautta  Ruotsiin. Sillalla menin miehitetylle kopille ja kysyin kortin debit puolen maksumahdollisuutta....onnistui ja toimi myös ja siinä tuli syvä huokaus, ehkäpä loppumatka menisi ilman ongelmia debitin kanssa. Kävin tankkaamassa ennen Helsingborgia ja pesin keulan ja pleksin. Tanskan läpiajo oli sotkenut itikoista keulan ihan kuin olisin lapissa ajanut. samalla nappasin navigaattoriin hoteliin ajo-ohjeet. Hotelliin saavuin vähän ennen puoltayötä. Kirjauduin sisään, baari oli juuri mennyt kiinni mutta respasta sain yhden oluen ja marssin huoneeseen, siellä ensin puolet oluesta  suihkuun, loppu olut ja sänkyyn.  3400 km olin ajanut ja tauot olivat olleet vain tankkauksia, ruoka/juomataukoja ja yksi vajaan tunnin laivamatka. Sen verran elimistö  oli vielä kierroksilla ettei uni tullut ihan heti mutta kun nukahdin seuraava havainto oli 7 aikaan herätyskellon soitto.

 

Scandic Helsingborg

 

Sen verran oli paikat jäykkänä edellisen päivän tai päivien ajon jälkeen että piti venytellä ja notkeuttaa paikkoja ennen aamupalalle lähtöä. Porukkaa oli hotellissa aika paljon ja golfkamppeita näkyi monella. Söin ja kävin lenkin ulkona haistelemassa ilmaa....ei satanut mutta pikkuisen pilvessä oli taivas. Hain kamat huoneesta ja maksoin laskun sekä siirryin ulos katsomaan miten pyörä oli viihtynyt pressun alla yön. Kaikki oli ok, joten peitto pois, navigaattoriin Nordkapp ja matkaan. Tiellä ei ollut paljoa likennettä ja sain pidettyä ihan ok vauhtia...ei kuitenkaan ylinopeutta koska yhden poliisin sain bongattua jonkin matkaa Helsingborgista pohjoiseen. Sen verran aamukahvi sai aikaan että jouduin muutaman ylimääräisen pysähdyksen tekemään ja sen takia muutaman rekan ohittamaan useamman kerran. Tankkaamaan pysähdyin Brahehusissa Jönköpingin yläpuolella ja siellä piti tankkaus maksaa etukäteen tai sitten jättää Visa kassalle kaniin. Samalla huomasi sen miten ajonopeus vaikutti polttoaineen kulutukseen ja tankkausväleihin.

 

 Brahehus

Keli oli hyvä ja matka jatkui vauhdilla eteenpäin ..köping,.. köping,... köping reittiä pitkin kohti Tukholmaa.

 

 

Stavsjössä lounaalla

 

Seuraava mielenkiintoisempi kohta oli Tukholma ja sen läpiajo. Jotkut olivat kiertäneet Tukholman mutta toiseen suuntaan ajetun läpiajon perusteella päätin katsoa millaista ruuhkaa vastaan tulee. Läpi pääsin melkein hidastelematta, ainoastaan pikkuisen kaistasurffausta joutui tekemään. Piristävänä yksityiskohtana oli uusi avo Ferrari joka yhdessä tunnelissa antoi koneelle vähän kierroksia ja mukavastihan se kone lauloi. Tukholman pohjoispuolella  oli tietöitä ja ne myös hieman hidastivat matkantekoa. Sollentunassa kävin tankilla  ja siitä jatkoin kohti pohjoista. Gävlen paikkeilla kävin yhdellä P paikalla antamassa kanssakulkijoille pikkuisen hupia kun vaihdoin alushousut pyöräilyhousuihin jotka olin Lienzistä ostanut. Persaus piti vaihdoksesta ja matka jatkui kohti määränpäätä. Tankkaamiset ja juomatauot katkaisivat aina välillä matkantekoa. Kun päästiin Sundsvallin yläpuolelle niin muutamat sadekuurot pakottivat kaivamaan sadepuvun esille takaboxista. Maisemat olivat mahtavat korkealla rannikolla. Muutamia rengasrikkoja näkyi tien varressa ja jotkut olivat sattuneet juuri silleen että pysäköity auto haittasi liikennettä aika lailla. Yksi Saab oli rikkonut renkaansa siten että yhdistelmä mahtui juuri ja juuri hitaasti ajamaan kaiteen ja Saabin välistä. Uumajassa tankkasin ja ostin pikkuisen evästä tulevaa yötä varten, kolmioleivän, pullon light Cokea ja pullon Red Bullia. Skellefteåssa pysähdyin kahville  Statoilille koska laskin että seuraavassa tankauspaikassa Töressä olisin vasta puolen yön jälkeen ja paikka olisi jo kiinni.  Töreen saavuin puolen yön jälkeen, tankkasin ja jatkoin matkaa kohti Över Kalixia. 

 

pieni yöpala jossain Överkalixin ja Pajalan välillä

Sieltä suuntasin Pajalaan ja se pätkä oli ajamisen kannalta hiukka tuskainen. Pinta oli huono ja jokainen katko asfatissa tuntui persauksissa ja herätti pienen kirouksen....lisäksi pintaa oli kuorittu pois tien pohjatöiden korjauksen takia ja siinä piti mennä aika  tarkasti. Pajalasta matka jatkui kohti Kolaria ja sieltä Muonioon. Siellä tankkasin ja jatkoin matkaa kohti Norjaa. Palojoensuun jälkeen alkoivat tuntua pienet väsymyksen merkit ja taukoja täytyi alkaa pitämään useammin. Tie oli kaiken lisäksi aika tylsää ajaa, suoraa  ja metsää ja varvikkoa tien varressa, ei asutusta ......pahin ptkä sattui Kautokeinon ja Altan kanjonin välillä, matkanteko oli semmoista katkoajoa ja taukoja täytyi pitää tiheään. 

 

aamutunnelmia ennen Altaa

 

Vihdoin Altajoen kanjoni tuli kohdalle ja samalla vireystila parani myös tien myötä. Samalla alkoi myös varmistua se että ehdin ajoissa Nordkapille jos mitään teknistä ongelmaa ei enää matkalle satu. Saavuin Altaan ja samalla tuli ensimmäinen tienviitta jossa luki Nordkapp. Samalla valkeni myös se että navin antama kilometrimäärä maaliin ei ollut kapilla vaan Honnigsvågissa. Onneksi olin varautunut siihen ja laskenut sen verran marginaalia että ehdin. Tankkasin Altassa ja aloin nousemaan ylängölle kohti Skaidia. tihkusadetta tuli vastaan mutta pilvet näyttivät siltä kauempaa että sade ei varmaan kestä kauaa. Myöhemmin alkoi kuitenkin vastaantuleva harmaa seinä näyttämään sille että oli varmempi laittaa sadepuku päälle. Sadepuku lämmitti myös ja se tuli tarpeeseen koska pyörän lämpömittari näytti kylmimmillään 7 asteen lukemia. Kun siihen lisäsi vielä kovan tuulen niin ei pahemmin haluttanut jäädä maisemia ihailemaan. Tie laskeutui Skaidiin ja siitä suuntasin kohti Olderfjordia joka oli tuttu paikka vuodelta -94. 

 

vilkku näyttää suunnan minne mennään

 

Olin -94 vuonna ajamassa saksalaisia turisteja Nordkapille ja asuimme juuri Olderfjordin kylän leirintäalueeella. Kävin sen kesän aikana kapilla useita kymmeniä kertoja ja niitä peruja oli myös Royal North Cape Club:in jäsen kortti jolla oli elinikäinen pääsy ilmaiseksi alueelle. Ensin oli kuitenkin ajettava Honningsvågiin Shellille tankkaamaan lopputankkaus. Tankatessani  kaveri tuli juttelemaan.....hänen Suzukistaan oli hajonnut kone ja Norjan reissu oli jäänyt siihen ja paluumatka Suomeen tapahtui hinurin kyydissä. Olisi voinut jutella pidempäänkin mutta kello kävi ja kapille oli vielä matkaa. Lähdin ajamaan tuttua tietä ylöspäin, tie olisi ollut mukava ajaa ja nautiskella mutkista mutta väsy alkoi painaa jo päälle sekä kylmä ja kova tuuli pitivät huolen että maisemien katselun sijaan piti keskittyä pystyssä pysymiseen ja matkan edistymiseen. Vihdoin edessä oli rahastuskopit alueelle ja pikkuinen jono autoja odottamassa. Minut oli hetki aiemmin ohittanut Land Rover ja ajoin sen rinnalle tuulen suojaan odottamaan luukulle pääsyä. Olin kaivanut  kortin esille ja kyllä se toimi kuin pitikin. Pyysin vielä nolla kuitin jossa näkyi kellonaika jolloin tulin alueelle. Pyörä parkkiin ja Nordkapphalleniin hakemaan kuitti sekä todistajalausunnot. Kävelin matkamuistomyymälään ja mietin että mitähän ostaisin....no, taskumatti ei vie paljoa tilaa ja sillä saattaa olla käyttöä myöhemminkin. Maksoin ja tarkastin kuitista että kellonaika oli oikein.  Vajaa tunti jäi vielä peliaikaakin jäljelle. Aloin katselemaan että mistähän saisin todistajien nimmarit. Perässäni tuli kassalle italialainen motoristi jolta sain toisen nimmarin ja kassatytöltä toisen. Kun sain virallisen puolen hoidettua tuli hetkeksi vähän semmoinen olo että mitähän seuraavaksi. Kävin vilkaisemassa ravintolan puolelta ruokalistaa, mutta se ei oikein miellyttänyt vaan päätin lähteä ajamaan kohti Suomea ja syödä jossain välillä. Toisaalta se paikka oli nähty niin moneen kertaan että takaraivossa pyöri ainoasaan ajatus että pois täältä ja mahdollisimman nopeasti. Siitä syystä Nordkapilta ei tullut edes otettua yhtään kuvaa. Sää ei kanssa viehättänyt jäämään yhtään sen kauemmaksi aikaa kuin oli pakko  Soitin Annille kotiin ja pyysin varaamaan Saariselältä huoneen seuraavaksi yöksi koska en halunnut jäädä vielä siinä vaiheessa päivää majoittumaan ja seuraavan päivän ajo kotiin olisi tullut taas aika pitkäksi....toisaalta miksi sitä lopettamaan kun on hyvään alkuun päässyt. Ajelin ensin Olderfjordiin ja söin siinä ihan hyvän paistetun lohen...oli sen verran nälkä että kun edellinen asiakas palautti kassalta annoksen keittiöön väärän kastikkeen takia niin minä nappasin sen lennosta.....hyvää oli. Syönnin ja kahvien jälkeen laitoin osoitteeksi naviin Saariselkä ja aloin matkan kohti yöpaikkaa. Tie Lakselviin oli mutkainen ja monen lampaan takia myös aika hidas paikoin ajettava mutta sieltä se kuitenkin Lakselv vastaan tuli. Muistissa oli muutama paikka jossa paikallinen Politi oli ollut ennen tutkaamassa ja ne paikat ajettiin kiltisti. Lakselvista suuntasin Karasjoelle ja sieltä Karigasniemeen. Tankkasin pyörän ja nappasin karkkihyllystä vähän matkaevästä loppumatkalle. Muutaman kerran piti pysähtyä ennen  Kaamasta jaloittelemaan  ja pikku ryypyt Cokis pullosta ottamaan. Kaamasesta alkoi parempi ja nopeampi tie kohti Inaria ja Ivaloa. Siinä vaiheessa ei enää Ukonjärven rannatkaan jaksaneet innostaa vaan silmissä ja ajatuksissa siinti Saariselkä ja Tunturihotelli josta Anni oli varannut  huoneen. Vihdoin museotien kyltti ja Kaunispää näkyivät ja maali alkoi olla jo lähellä. Kurvasin hotellin eteen ja hain avaimen. Huone oli eri rakennuksessa kuin ravintolat ja siellä oli sauna.

 

Saariselkä

 Heitin kamat huoneeseen ja painuin saunaan ensimmäiseksi. Olihan se nautinto riisua  36 tunnin jälkeen likaiset kamat pois päältä ja suihkun kautta löylyyn. Täydellisyydestä puuttui ainoastaan järvi ja kylmä olut. Saunottuani lähdin etsimään syötävää ravintolan puolelta ja sieltä löytyi myös se kylmä olut. Ruokailun jälkeen palattuani huoneeseen aloin olla valmis pehkuihin. Muutamat muistikuvat kuitenkin tallensin  puhelimen nauhuriin. 

20.7

Heräsin aamulla pikkuisen särkevin jäsenin mutta pienet venyttelyt palauttivat olon suurin piirtein inhimilliseksi. Suihkun jälkeen aamupalalle ja pitkästä aikaa sai taas puuroa aamiaisella. Toisaalta perinteistä ravintola aamiaiselle kuuluvaa munakokkelinakkipekonia ei ollut saataville mutta kyllä puurollakin sai vatsansa täytettyä ja oli varmasti terveellisempää.  Aloin sitten vähitellen keräillä kamoja kasaan ja 11 pintaan lähdin matkaan. Ensimmäinen etappi oli Sodankylä jossa tankkasin. Siitä jatkoin Rovaniemelle ja siellä kävin Saarenkylän  Hesessä syömässä sen verran että pääsin kotiin asti. Yhden pienen tauon pidin Kemin liepeillä ja kerroin arvioidun tuloaikani jotta Anni voi tulla hakemaan tallilta tavarat ja ryytyneen motoristin. Kävin vielä tankilla Oulussa ennen talliin ajoa, sitten pyörä talliin ja kotiin syömään ja saunomaan.  Reissu oli tehty.

Kaiken kaikkiaan  kilometrejä tuli yhteensä n. 16000 joista rautaperseajoa oli n.9700km. Bensaa kului paljon ja kaikki hotellit ym. päälle joten mikään säästöloma se ei ollut mutta tulipahan tehtyä. Pyörä pelasi loistavasti koko reissun ajan, kuljettajan persekin kesti 'huoltotoimenpiteiden' ansiosta. Jos lähtisin ajamaan samaa Gibraltar Nordkapp reissua uudestaan niin ajaisin sen samaan suuntaan mutta ajaisin ehkä enemmän Ranskan ja Belgian kautta.....reittiä jonka google antaa lyhimmäksi.

 

Nyt vaan odotellan miten käy ajotarkastuksessa, paperit ovat olleet jonkin aikaa sisällä ja vastauksia odotellaan.

 

Tänään tuli sähköpostiin ilmoitus hyväksymisestä. Olen 3 tänä vuonna joka sen on ajanut.

lomareissu 2013

4.7

4.7 reitti

Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja aamupalan jälkeen olin valmis jatkamaan matkaa hieman löysemmällä aikataululla. Perjantaina piti olla Venetsian kentällä Anjaa vastassa ja matkaa oli hieman yli 500 km.Tarkoitus oli mennä hieman pienempiä teitä koska moottoriteitä oli tullut jo muutama päivä ajettuakin. Sen verran annoin periksi että laitoin naviin Kochelin osoitteeksi. Navi ajatti motarille ja sitten Munchenin keskustan läpi Garmischin suuntaan. Munchenissä tuli semmoinen pieni sadekuuro mutta en sadekamppeita kuitenkaan päälleni laittanut. Kochelissa olimme menneinä vuosina nauttineet äpfelstrudereita kermavaahdon kera Hotelli Postin terassilla mutta nyt siihen ei ollut aikaa.

 

Alpit näkyy

 

 Kochelin jälkeen alkaa yksi parhaita ajamiani mutkapätkiä ja sen huomasi että muutkin oli paikan löytäneet. Tienpätkä oli rauhoitettu moottoripyöriltä la ja su päivät.....muuten siellä olisiva varmaan  puolet etelä saksan  motoristeista kurvaamassa viikonloppuna.

 

Näkymä Kochel See:lle

 

Prätkiltä kielletty la-su

 Ajopäivä oli kuitenkin torstai mutta kyllä siellä pyöriä kuitenkin oli.....ylös ja alas samaa pätkää. Jatkoin matkaa kohti Seefeldiä ja Innsbruckia.
En ostanut Itävällan 'vignetteä' moottoritielle vaan ajoin ihan tavallisia teitä. Navi ohjasi Innsbrucin läpi Brenneriin johtavalle tielle.

 

Innsbruck

 

 Siellä oli liikennettä jonkin verran, raskastakin ja ne keräsivät hetkessä jonon taakseen. Suorat olivat sen verran lyhyitä että jonoja syntyi mutta pyörällä ne pystyi hyvin ohittamaan. Kävin Itävallan ja Italian rajalla olevassa ostarissa syömässä pastan. Syy paikanvalintaan oli parkkihalli. Keli alkoi lämmetä siihen malliin että juoda sai paljon. Jatkoin Brennerin solaa kohti Trentoa josta lähdin suuntaamaan kohti venetsiaa. Tie oli hyvä ja paikoin nelikaistainen.
Kun vuoret loppui alkoi lämpötila nousta yli 30 asteeseen. Hotellia ei vaan meinannut tulla vastaan,muutamia opasteita lähdin seurailemaan sivutielle mutta se ei tuottanut tulosta. Montebellunasta löytyi hotelli jossa oli ilmastointi mutta ei uima-allasta. Samassa kiinteistössä oli myös pizzeria ja ristorante. Käytyäni suihkussa suuntasin pizzeriaan ja sieltä sitten listalta lätyn valitsin. Nestetasapainon hoidin oluella ja punaviinillä. Espresson jälkeen olin valmis sänkyyn.

5.7.

5.7 reitti

Aamupalan nautin terassilla ja näytti taas tulevan kuuma päivä. Pyörä oli ollut yön katoksen alla hyvin suojassa. Matka jatkui kohti Venetsian lentokenttää. Navin mukaan matkaa oli vajaa 50 km ja asetuksiin olin laittanut että välttää maksullista tietä joten aika pieniä kyläteitä  siinä sitten kurvailtiin kun ajettiin kohti kenttää. Loppupätkä meni ilmaista motaria pitkin melkein kentälle asti. Matkalla silmäilin jo viikon päähän tulevaa viimeistä yhteistä yöpymistä varten hotelleja lähelllä kentää. Kentällä oli ilmainen parkki 10 min ajan ja siellä kävin yhden kerran tautkailemassa paikkoja ja siirryin sitten lähelle varjoisaan paikkaan odottelemaan. Oli kuuma...yli 30 astetta jo silloin ja ajokamojen kanssa se lämpötila tuntui jo epämukavalle. Paikalliset ajoi shortseissa ja t paidoissa mutta ei oikein uskalla....Laitoin tekstarin Annille että soittaa kun on tullut kentälle niin kurvaan siihen ilmaiseen parkkiin tuomaan ajovarusteita. Anni tuli ja yhden ylimääräisen kierroksen jälkeen oltiin valmiit lähtöön.....ilma oli sellainen että yhteinen päätös oli että vuorille ja äkkiä.
Moottoritietä lähdettiin kohti Bellunoa...oli kuuma mutta kun laittoi käden sopivaan kulmaan niin hihojen kautta sai ilmaa vähän kiertämään ajopuvun sisään. Yksi lyhyt tauko välipaloineen pidettiin ennen Bellunoa. Moottoritien jälkeen matka jatkui hyvää päätietä kohti Tai di Cadorea jossa tankkasin. Taivaalta tuli pikkuisen vettä joten matka ei jatkunut ihan heti. Katseltiin karttoja ja päätettiin että käydään pari kilometriä aiemmin olleessa Dolomiittien infopisteessä  katsomassa matkasuunnitelmaa.

 

Suljetun infopisteen parkkipaikka

Info oli suljettu  ja pienen miitingin jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Villa Santinaa.  Matkalle sattui Passo Mauria ja kahvilla ja jätskillä käytiin Forni di Sopra nimisessä paikassa

 

jätskiä ja jääteetä

 

 Villa Santinassa käytiin kaupassa hakemassa juotavaa ja siitä lähdettiin suuntaamaan pohjoiseen ja samalla katseltiin hotellia. Matkaa jatkettiin ja Sappadassa alkoi tuntumaan siltä että tämän päivän ajot on ajettu. Kylän alkupäässä oli muutama hotelli ja  mäen rinteessä oleva http://www.albergobellavista.com/  oli passelin hintainen ja illallisen sai samasta paikasta. Huone oli pikkuisen vanhanaikainen varsinkin kylppärin osalta mutta menetteli. Paikassa oli perinteiseen tyyliin pöydät määritelty huoneittain ja yksi ihmetyksen aihekin sai selityksen illan mittaan nimittäin osassa pöytiä oli kirjekuoret huoneiden numeroilla odottamassa ....niissä oli lautasliinat...ilmeisesti joka aterialla ei vaihdettu sitten puhtaita.
Illallisen jälkeen kävimme pienellä iltakävelyllä. Kylässä oli monen mökin ovella ja seinän vieressä heinillä täytettyjä 'henkilöitä'.

hotelli Bellavista

 

6.7

6.7 reitti

Aamupalan jälkeen pyörä ulos tallista ja  tien päälle. Suunnan otimme kohti Santo Stefano di Cadorea. Seuraava passo oli Monte Croce

Sieltä matka jatkui kohti Itävaltaa ja Lienziä. Lienzissä käytiin sen verran shoppailemassa että ostin pyöräilijöille tarkoitetut ajohousut ja samalla kysäisin naapurissa olleesta pyöräkaupasta Annin kypärään yhtä ruuvia jota ei kuitenkaan löytynyt....eivät myyneet Nolanin kypärää.  Italian ja Itävallan polttoaineen hinnoissa oli sen verran iso ero joten tankkasin Huben nimeisessä kylässä ennen Italian puolelle paluuta. Samalla pidettiin pieni tauko ja Anni bongasi hotellin seinästä houkuttimen tankkaamaan.

tervetuloa Hubeniin

 

ergonominen espressokuppi

 

Hubenista lähdettiin kohti Italiaa ja Passo Stallea. Ylhäällä odottikin hienot maisemat ja Italian raja.

 

 

mutkaa riitti

 

 

vain vartti tunnissa pääsi alas 

 

 

passo Stalle

 

Ylhäällä oli pikkuinen ravintola täynnä porukkaa. Katselimme paikkoja sen verran kauan että tien 'aikaikkuna' kerkesi mennä umpeen. Menimme syömään kun olisimme joutuneet odottamaan melkein 3 varttia. Mulle päivän keitto ja Annille gulassia...hyvää oli. Tie oli niin kapea että molemmista päistä päästettiin vain 15 min. ajan ajamaan tielle. Ylhäältä klo. 0-15 yli ja alhaalta 30-45 min. Tie oli makea ajettava vaikka kapea olikin. Helpotti kun tiesi ettei vastaan tule ketään ja sai hakea ajolinjat sen mukaan. Alempana tuli urheiluruudusta ja eurosportilta tuttu Anterselva ja sen ampumahiihtostadion vastaan sekä nätti järvi jonka ranalla oli useampikin ravintola ja hotelli. Jatkoomme kuitenkin matkaa Rasun di Sottoon jossa pidimme jätskitauon. Siitä jatkoimme Dobbiagoon ja siitä kohti Cortinaa johon suunnittelimme jäävämme yöksi. Matkan varrelle sattui kuitenkin Lago di Misurina ja tienviitta Tre Cime di Lavaredo. Olin lukenut moottoripyörä.orgista ko. paikasta ja pitihän se käydä itse katsomassa. Tie oli maksullinen ja nousi korkealle. Ylhäällä oli majatalo ja ravintola sekä paljon porukkaa. Suuri osa oli vaeltajia ja kiipeiljöitäja.

 

 

maisemat oli komeat

 

 

majatalo/ravintola

 

 

 dolomiitteja

Laitettiin muutama kortti menemään ja lähdettiin ajelemaan kohti Cortinaa. Välille sattui Passo Tre Croci....ei nyt mikään kaksinen mutta uusi ylityspaikka joka tapauksessa. Cortinassa oli Porchen 911 mallin 50 v. juhlat Italian klubilla ja niitä sitten näkyi siellä sun täällä. Cortinaa kohti ajellessa tuli mieleen että mitenkähän hotelli tilanne sitten lienee mutta paljon siellä on hotelleja ja jos näyttää tilanne huonolta niin lähdetään jatkamaan matkaa. Pikkuisen pyörittiin keskustan liepeillä mutta sitten hokattiin hotelli info ja sieltä katsottiin muutama paikka jossa oli vapaata. Yksi hotelli oli ihan muutaman kymmenen metrin päässä infosta ja Anni meni kysymään sieltä hintaa huoneelle ja aamiaiselle. Siihen sitten myös jäätiin, hotelli Cornelioon. Ensin olut, sitten suihkuun ja pyykille. Kun oltiin saatu kamat kuivumaan parvekkeelle niin lähdettiin kävelylle kaupungin keskustaan ja syömään. Pizzapaikka löytyikin ihan keskustasta ja ihan ok lätyt olivatkin. Kierreltiin pikkuisen kaupungin kävelykatua ja keskustaa ja sitten takaisin hotelliin. Parvekkeelta pisti silmään viereinen parkkipaikka ja sitä reunustavat rakennukset. Suurin niistä näytti ihan asemalta ja nykyinen parkkipaikka oli ihan kuin ratapiha.

 

ex. asema ja ex. ratapiha

 

 näkymä parvekkeelta

 

Aamupalalle mennessä kysyinkin respasta että onko tänne joskus kulkenut juna kun tuossa naapurissa on ihan kuin entinen ratapiha. Kaveri johdatti aulan yhteen nurkkaan jossa oli vanhoja valokuvia junaliikenteestä Cortinaan ja se sama asemarakennus näkyi niissä myös.

 

7.7                                                                                                                                                            

 

7.7 reitti

 

 Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Cortinasta lähdimme käymään kabiinilla tai sinne mentiin yhteensä 3:lla eri kabiinilla vuoren huipulla. Kabiinin lähtöpaikka oli olympiapuistossa ja kun nousimme ylös alhaalla näkyi myös vanha kelkkarataj oli joka oli aika huonossa kunnossa. Samassa kyydissä mukaan tuli myös maastopyöräilija ja rinteessä näkyikin reittejä ja polkuja alamäkiajajille.

 

kabiinissa

 

väliasema

 

päätepysäkki

 

lumiukko

Porukkaa oli valmistelemassa jo seuraavaa laskettelukautta, hissipylväisiin laitettiin suojia ym. Hissi pyöri ja lasketellakin olisi voinut jos olisi ottanut sukset mukaan. Ylhäällä juotiin kahvit ja katseltiin maisemia mitä nyt pilvien seasta näkyi. Lumiukko piti tehdä ja pari lumipalloa heitettyä. Alas tultiin samoilla kabiineilla.  Matkaa lähdettiin jatkamaan ja päivän kohteena oli tarkoitus päästä Campitelloon. Ensin kuitenkin suunnattiin Passo Cibianalle. Pysähdyspaikalta lähti pikkubussilla kuljetus alppi museoon.

 

käsitöitä

 

 Matkaa jatkettiin pienen tauon jälkeen kohti Forno di Zoldoa josta käännyttiin kohti Agordoa jossa pidettiin pieni kenttälounastauko voileivän merkeissä. Just kun siellä oltiin niin alkoi Saksan GP ja Ferrari aiheutti baarissa pientä keskustelua paikallisissa.

 

 

reitin tutkintaa

Tauon jälkeen matkaa jatkettiin Passo Rollen kautta  kohti Predazzoa ja sieltä Campitelloon. Siellä oli tuttu hotelli toissavuodelta Gran Paradis. Emme olleet varanneet huonetta mutta tilaa oli ja hinta oli kohtuullinen illallisen kanssa. Yksi tärkeä juttu miksi tänne tulimme oli se että siellä oli hyvä parkki pyörälle, uima-allas sisällä(iso) ja poreallas ulkona. Olimme olleet liikkeellä tiiviisti 3 päivää ja tarkoitus oli että pidämme yhden lepopäivän ajamisesta.  

 

parvekkeelta

 

uima-allas

 

tirolin tyyliä

 

panorama sauna oli uusi, ihan normi sauna josta oli ikkuna pihalle mutta peili toisinpäin

8.7

Tänään oli lepopäivä, kävimme kävelyllä, otimme aurinkoa, uimme....

9.7

Tiistaina lähdimme suuntaamaan länteen, ensin kuitenkin kävimme pienellä lenkillä Ganazeista Lago di Fedaian suuntaan. liikkeelä oli paljon pyöräilijöitä ja maisemat Marmoladalle olivat hienot. Corvarassa pidimme jätski ja kahvitauon ja siitä lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Campitelloa.

 

 

9.7 reitti

 

lounastauko

 Tuttu reitti kullki Vigo Di Fassan kautta  Karelseelle....sen veden mahtava väri kiinnitti huomion edelleenkin. Ponte Novasta käännyimme kohti Cavalesea ja jonkin matkan päästä pienemmälle tielle kohti Nova Pomentea. Tarkoitus oli siirtyä Brennerin solan toiselle puolelle ja reitti sinne kulki Ora Auerin kautta. Matkalla sateli pikkuisen...ei kuitenkaan niin paljon että sadekamppeet olisi pitänyt laittaa päälle. Olin laittanut välietapin Kalterniin/Caldaroon ja reitti kulki ensin laakson yli ja laaksossa oli kuuma. Tankkasin ja samalla otin automaatista pari kylmää vesipulloa evääksi. Siitä matka jatkui laakson toista reunaa Weinstrassea pitkin kohti Passo Mendolaa joka osoittautuikin yhdeksi parhaimmista ajamistani teistä.....just passelia mutkaa ja hyvä pinta. 

Passo Mendola

Ylhäältä putkahti vastaan hotelleja ja lomakyliä. Matka jatkui vuorten yli Fondoon, siitä Gagnoon ja Dimaroon josta käännyimme kohti Madonna di Campigliota. Ennen Madonnaa on pikkuinen kylä Campo Carlo Magno jossa olimme vuosi sitten yhden yön. Hotellissa oli hyvä aamupala ja hyvät huoneet joten suunnistimme sinne. Hotelli Casa Del Campo ja siinä oli myös autotalli pyörälle ja erikoisuutena huoneessa oleva suihku/sauna yksikkö. Siihen sai valot ja musiikit kun oli saunassa tai suihkussa....no sauna oli höyrynkehitin mutta ihan ok kuitenkin.....ei kiuasta josta olisi löylyt saanut.

 

10.7

 

10.7 reitti

 

 Aamupala oli yhtä hyvä kuin edellisenäkin vuonna....hotellissa ei ollut kuin vajaa 10 asukasta joten aamiaishuoneeseen mahtui hyvin. Olimme maksaneet ja valmistauduimme lähtemään kun autotallin ikkunaan alkoi tulla vesipisaroita ja kunnolla.....mehän olimme lomalla joten koneet seis ja hotellin baariin toiselle capucinolle. Baariin alkoi kerääntyä muitakin ulkoilijoita sateen pitoon. Ehdimme katsella kartasta päivän reittiä ja juoda kahvit ja teet sateen loppumista odotellessa. Lopulta taivas alkoi näyttää siltä että matkaa pääsee jatkamaan. Tie oli märkä alkumatkasta mutta kun pääsimme Dimaroon niin siellä ei ollut satanut ollenkaan.

 

passo del Tonale

 

Dimarosta ajoimme Ponte di Legnoon,Edoloon ja Brenoon josta aloimme suunnistamaan kohti Gardaa. tie oli todella pientä syheröä talojen ja puutarhojen lomitse alkumatkasta ja mutkia riitti. Vähitellen asutus väheni kun noustiin korkeammalle.

 

 

passo

 

 Kohdalle sattui Albergo Bazena ja siinä päätimme pitää lounastauon. Söimme pastat ja katselimme ruokaa odotellessa salin valokuvia ja esitteitä .

 

 

 Ravintolan jälkeen odotti  Passo Grocedomini ja varsin mielenkiintoinen tienpätkä se olikin. Tuli mieleen 2011 Passo Gavian ajo....yhtä kapeaa ja mutkaista oli tie. Ylhäällä tien varressa oli kesänavettoja ja siinä olisi saanut ostaa myös varmaan taatusti tuoretta juustoa suoraan tuottajalta....emme kuitenkaan pysähtyneet vaan jatkoimme pienten sadekuurojen myötä kohti Lago Idroa.

 

Tie laski muutamien mutkien myötä järven rantaan ja käännyimme siitä kohti Storoa. Siitä käännyimme kohti Gardaa. Matkalle sattui Lago di Ledro jonka rannalla oli hotelleja ja leirintäalueita....järvellä oli polkuveneitä ja kanootteja.

 

 

jätskiä ja espressoa

 

 Paikka näytti ihan mukavalta ja kun pysähdyimme yhteen rantahotelliin jätskille niin kysyin samalla huoneen hintaa. Emme kuitenkaan jääneet siihen vaan jatkoime matkaa kohti Riva del Gardaa. Siitä lähdimme ajamaan rantaa kohti etelää mutta hotelleja ei montaa sattunut kohdalle, yhdestä kävimme kysymässä huonetta mutta täynnä oli ja opastivat Limoneen. Seuraavaa päivää ajatellen suunta olisi ollut väärä joten palasimme Rivaan ja siitä jatkoimme Torboleen. Kohdalle sattui Hotelli Angelini ja siihen sitten jäätiinkin. Kun kysyin pyörälle tallipaikkaa niin respasta lähti kaveri näyttämään todellisen special paikan pyörälle. Semmoista kapeaa käytävää opastettiin semmoiseen varastoon jossa oli keittiön tarvikkeista ja hotellin kamoja.....piti siirrellä tavaroita että sai pyörän käännettyä ympäri siellä sisällä. Hotellissa oli uima-allas ja hikisen päivän jälkeen tuntui tosi hyvälle kun pääsi uimaan. Kun oltiin kotiuduttu niin lähdimme käymään katselemassa kylää. Paikalla oli optimistjollien mm kisat menossa ja erimaiden maajoukkueita näkyi katukuvassa. Söimme illallisen hotellissa...nälkä lähti mutta herkullisempiakin aterioita on syöty. Illalla alkoi taivas tummenemaan ja ukkonen häiritsi pikkuisen yöunia. Muutaman kerran salama iski ihan lähelle mutta enemmän lähivuorille.

 

11.7

 

 

11.7 reitti

 

Viimeinesenä varsinainena ajopäivänä oli tarkoitus päästä lähelle Venetsian lentokenttää koska Annin lento lähti aamupäivällä ja minu piti päästä sen perjantain aikana Perpignanin lähelle josta oli varannut Ibis Budget hotellista majoituksen. Matka suuntautui ensin Roveretoon josta lähdimme kohti Schioa. Tie oli mukavaa tietä ajaa ja kulki jokilaakson reunoja seuraillen. Schiosta lähdimme kohti Caltranoa ja sen jälkeen alkoi yksi reissun mukavimpia mutkapätkiä. Ruokatauon pidimme Pizzeria Da Tonissa Asiagossa. Paikassa oli kerätty Italian jääkiekkomaajoukkueen julisteita ja muutakin urheilukamaa. Pizzat oli hyviä ja matkaa oli mukava lähteä jatkamaan täydellä mahalla.

 

 

reissun viimeinen tornante

 

Matkaa jatkoimme Foza ja Enegon kautta päätielle josta suuntasimme aluksi Bassano Di Grappan Siitä pienen ketunlenkin kautta päädyimme Trevison jälkeen Hotelli Crystaliin. Paikka oli uusi 4 tähden hotelli ja hinta piti kysyä kahteen kertaan että onhan se koko huone eikä /henki. Huone ja hotelli oli ihan ok,illallisen söimme samassa paikassa. Illalla paikalla pyörähti joku trombi....puutarhakalusteet sai kyytiä ja terassin katos repesi tukirankojen katkettua. Myrsky ei kestänyt kuin muutaman minuutin mutta se oli aika raju. Sen jälkeen aurinko paistoi ja keli asettui ihan normaaliksi. Olin laittanut pyörään pressun päälle eikä siinä ollut tapahtunut mitään. Illallisen jälkeen uni maistui.