Olen jo aiemmin suunnitellut että pitäisi käydä katsomassa pari Suomen kauneimpiin kuuluvaa tieosuutta, nimittäin Ivalo-Inari väli Ukonjärven kohdalla sekä Tenojoen rantatie. Tuon Ukonjärven pätkän olen ajanut useastikin mutta en kertaakaan pyörällä mutta Teno on ihan tuntematon väli. Googlemapsilla katselin jo talvella reitin valmiiksi rautapersettä varten. Ensin Kuusamoon josta Karigasniemeen, suomen puolta Utsjoelle ja Norjaa pitkin Karasjoelle ja sieltä Kautokeinoon. Siitä onkin suora reitti väylänvartta takaisin Ouluun. Kilometrejä kertyy 1650.
Laskin ensiksi että lähden juhannuksen jälkeen maanantaina mutta aloitus tuli kuitenkin sunnuntaille 23.6.
Stint 1.
Laitoinkellon soimaan 4 aikaan ja tarkoitus oli lähteä liikkeelle niin pian kuin mahdollista. Pyörän ja muut jutut olin laittanut valmiiksi jo edellisenä iltana joten nopean aamupalan jälkeen tallille hakemaan pyörä ja kohti Maikkulan TB:tä. Tankkiin en saanut menemään kuin pari litraa mutta kuitenkin sain lähtökuitin ja ajaksi tuli 4.44.
Pientä aamuyrmeyttä
Valmiina lähtöön
Keli oli ihan hyvä, pilvessä mutta ei kuitenkaan satanut joka sopi kun aamulla lähti kohti koillista. Pikkuhiljaa alkoi aurinkokin näyttäytyä ja tie maittoi ihan mukavasti. Liikennettä ei ollut käytännössä ollenkaan joten ihan rauhassa sai ajella, edes porot eivät tällä välillä häirinneet.
Stint 2. Ruka tuli vastaan aika nopeastikin ja sinne olin suunnitellut ensimmäisen kulmapisteen.
Taukopaikka ennen tankkausta.
Rukalla ja vitostiellä oli aika isot tietyöt menossa ja sai katsella reittejä tankkipaikalle. Tankkauksen jälkeen matka jatkui kohti Kemijärveä, muutaman kerran porojen takia piti hiljennellä mutta muuten ajo sujui ihan ok.
Mooseksenkurun mutkat
Taivaan Tulien maisemissa
Kemijärvellä pidin kahvitauon ja pesin pleksin ja keulan. Siitä suuntasin kohti Pelkosenniemeä jossa otin muutaman kuvan itselaukaisimella Andy Mc Coyn patsaan vieressä ja tankkasin.
Minä ja Andy
Googlemaps näytti että Luoston kautta tie Kemijärveltä Sodankylään on 10 km lyhyempi ja siksi otin kuitin Pelkosenniemeltä.
Stint 3. Pelkosenniemeltä matka jatkui kohti Sodankylää. Poroja oli muutama tokallinen vauhtia hidastamassa ja pikkuisen ennen Sodankylää alkoi taivas näyttää siltä että kohta tulee vettä. Sadekamat päälle ja ettenpäin...vettä tuli vaihtelevasti mutta kun lähestyin Saariselkää jossa ajattelin pitää lounastauon vettä alkoi tulla koko ajan....ei mitään rankkasadetta mutta kasteli kuitenkin. Kävin Kuukkelissa syömässä ja edelleen vaatteet löytyi englanninkielisille downstears....söin kiusaukset ja ja syönnin lomassa soittelin kotiin matkapäivityksen.
Saariselällä lounaalla
Sade jatkui kun sain syötyä ja sadevaatteet piti pukea kunn lähdin ajamaan. Sade loppui ennen Ivaloa ja sain jätettyä sadevaatteet sivulaukkuun tankkauksen jälkeen. Automaatti ei antanut kuittia ja se piti käydä hakemassa kassalta.
Stint 4. Ivalosta lähdin ajelemaan kohti Inaria ja siihen välille sattuu Ukonjärven rantatie. Ko pätkän on joku nimennyt Suomen kauneimmaksi....ainakin mutkaa siinä oli ihan mukavasti ja oli ihan hyvässä kunnossakin. Ukonjärven eteläpäässä on näköalapaikka joka on varmaan Suomen jyrkimmän ylämäen päällä...ainakaan minä en ole jyrkempää ajanut.
Osa tiestä oli soralla ja osa öljysoraa. Ylös mennessä ihmettelin ja muistelin että olenko käynyt täällä ylhäällä asti linja-autolla....semmoinen muistikuva mulla on asiasta aiemmasta elämästä. Ylhäällä oli muutama sodan ailkainen matka muisto, pari panssaria ja Junkers Ju 52 pyrstö. Kone oli opasteen mukaan pudonnut Muddusjärveen Lapin sodan aikana....muuta tietoa ei ollut. Näköalapaikalle olisi maksanut 6 € minusta se oli pikkuisen liian paljon järvimaisemasta. Lähdin jatkamaan matkaa kohti Karigasniemeä.
Kaamasesta Karigasniemeen meni ihan mukavasti, tie oli mäkinen mutta onneksi poroja ei näkynyt, nyppylät olivat sen verran tiukkoja että olisi olisi pitänyt melkein pysähtyä että olisi mäen toiselle puolelle parkkeeranneen poron olisi ehtinyt väistämään tai pysätymään. Karigasniemellä oli aika kansainvälinen tunnelma, kaupan kassakin puhutteli englanniksi kun meni maksamaan.
Stint 5. Matka jatkui kohti Utsjokea Suomen puoleista rantaa pitkin, alussa ei joki näkynyt lähes ollenkaan mutta lähempänä Utsjokea puustoväheni ja maisema parani. Utsjoella tankkasin ja kävin munkkikahvilla...reissun puoliväli oli saavutettu.
Stint 6. Siirryin ulkomaille kun lähdin Norjan puoleista rantaa ajamaan kohden Karasjokea. Melkein heti tuli tietyöpätkä joka oli onneksi aika lyhyt, muutaman kilometrin jouduin ajelemaan hitaasti löysin rantein....tuo FJR ei ole oikein kotonaan soralla. Maisemat ei paljoa muuttuneen joen toiselle puoleel siirryttäessa, nopeusrajoitus oli 90km/h kun se oli 80 Suomen puolella. Karasjoella pidin pienen tauon ja siitä lähdin kohti Kautokeinoa. Maisema muuttui pian puuttomaksi ja tuntureita näkyi joka puolelta. Porukkaa oli varmaan kalastelemassa kun autoja ja vaunuja oli parkkeerattu tien .varteen harvakseltaan. Kautokeino tuli ajallaan vastaan ja pysähdyin Statoilille tankkaamaan.
Stint 7. Join kahvit paninin kanssa tankauksen jälkeen. Itkkaa ja muuta lentävää oli ilmassa paljon...huomasin sen kun pysähdyin vaihtamaan hanskat ja kengät lämpimämpiin....ilma alkoi pikkuhiljaa viilemnemään. Seuraava etappi oli Suomen raja jossa oli turisteja kuvaamassa rajaa. Norjalaisia oli liikkkeelä paljon, kävivät Suomen puolella tankkaamassa ainakin. Rajan jälkeen oli Seo:n kylmäasema ja hinta eroa oli 3 kr litralle. Matka jatkui kohti Pelloa jonne olin laskenut viimeisen tankkauksen. Siellä sain pestyä myös pleksin johon olikin kertynyt itikkaa aika mukavasti.
Stint 8. Viimeisellä pätkällä alkoi jo persekin puutumaan mutta hartioissa ei tuntunut normaalia kipua...hieronta oli tehnyt tehtävänsä.
