sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Rautaperse 1 ja kesälomareissu 2011

Edellisenä vuonna tuli ajettua yksi vähän pidempi reissu, mutta se ei jalostunut ihan rautaperseen tasolle joten se piti lähteä sitten kokeilemaan. Aika oli toukokuun loppupuoli ja reitti oli:Tupos-Muonio-Sodankylä-Kemijärvi-Salla-Kajaani-Kuhmo-Nurmes-Sievi-Tupos. Reitti täytti IBA Finlandin vaatimukset 1000 mailin (1604 km) pituudella ja aika meni alle 24 joten ensimmäinen rautaperse oli ajettu,
Kuvassa Pallas hotelli jonka pihalla kävin kääntymässä mutta kuitti jäi saamatta kun paikka oli kiinni.

 Kesä oli aluillaan ja yöt olivat silloin vähän viileitä joten alussa ja lopussa piti pikkuisen taistella kylmyyden kanssa. Onneksi ei satanut mutta siitä huolimatta sadepuku tuli lämmön takia päälle puettua loppupätkällä. Muuten keikka meni ihan ok mutta reitin ja aikataulun suunnittelussa tuli pikkuinen fiba, pimein aika sattui kaikista kapeimmille ja mutkaisemmille tiepätkille eli Kuhmo-Nurmes-Iisalmi. Cebarissa ei olleet ihan parhaat valot joten eteneminen eiollut mitenkään vauhdikasta ko pätkällä. Sain Kuhmon ja Nurmeksen välillä jonkun linnun käsivarteeni joka levesi sitten myös sivulaukkuun ja pyörän takaosaan. Käsivarteen tuli mustelma ja pyörä sotkeentui linnun jäänteistä...onneksi se ei ollut kuitenkaan hirvi...kop kop. Joka tapauksessa  ensimmäinen kilvenalusta tuli ansaittua. Reitti alla.
                                          Rautaperse 1 reitti




Seuraavana pidempänä reissuna oli edessä lomamatka Eurooppaan. Anja ei ollut hirveän innostunut istumaan pitkiä siirtoja joten suunnitelma muotoutui siten että ajelen itse Muncheniin ja Anja lentää sinne. Sieltä sitten pyöritään viikko alpeilla ja sen jälkeen Anja koneeseen ja itse pyörällä kotiin.
Ensimmäinen legi oli Tyrnävältä Turkuun. Sieltä iltalaivalla Tukholmaan. Seuraavana päivänä oli suuntana Malmö. Matka oli sen verran lyhyt että siihen oli mahdollista lisätä vähän ympäristöoppia. Suunnittelin reitin Tukholman alapuolelta muutaman lossin ja pienten teiden kautta Ruotsin itärannikolle.






 Siitä ajelin kohti Ystadia josta lähetin kortin kotiin. Wallanderin nurkat tuli katseltua.


 Siitä ajelin Malmön satamaan odottamaan seuraavaa lauttapätkää Travemundeen.


2 päivän reitti





Aamulla sitten Travesta lähdin suunnistamaan etelään. Tarkoitus oli käydä katsomassa Harzin vuoristossa mutkapätkiä ja kyllähän niitä sieltä löytyikin. Alkumatkasta keli ei ollut paras mahdollinen, välillä tuli muutama sadekuuro ja kun muutamalla pikkutielle oli tuuli ravisuttanut puista jotain siementä niin meinasi olla pikkuisen liukasta välillä. Päädyin Hartzgeröde nimiselle paikkakunnalle ja sieltä löytyi peti ja evästä. Kypäräkalja piti tietysti ensin ottaa ennen ruokailua. Kylällä oli myös semmoinen kapea museorautatie jonka höyryveturin pillin vislauksia kuului pitkin iltaa.
Seuraavana päivänä tavoitteena oli päästä Munchenin lentokentän liepeille koska Anja oli tulossa seuraavana päivänä 'tarakkaharakaksi' . Alkumatka meni entisen DDR:än pikkukaupunkeja kierrellessä ja käsite kiertotie tuli tutuksi, tietöitä oli paljon.

 Samana päivänä myös cebarissa meni 10000 rikki.

 Keli oli hyvä ja illaksi pääsin lähelle Munchenia ja kentän läheltä löytyi muutaman hutin jälkeen hotelli. Oli ehkä pikkuisen liian hieno paikka -87 Hondalle ja hikiselle motoristille mutta hyvä sänky ja kylmä olut tuli tarpeeseen. Tulipahan selvitettyä myös millainen makkara on 'nurnberger bratwurst'....hyvää oli.
Kävin ennen majoittumista ajelemassa kentällä ja katselemassa terminaalin mihin Anja oli seuraavana päivänä tulossa. Opsateet olivat saksallisen täsmälliset ja paikka löytyi helposti.
Kone oli ajallaan ja kamppeiden vaihdon jälkeen päästiin yhdessä liikenteeseen. Tarkoitus oli ajella Munchenin alapuolelta kohti itävaltaa ja yhtenä juttuna oli käydä verestämässä muistoja Kochel am see nimisessä pikkukaupungissa, kävimme siellä 2003 kun olimme koko porukalla kesälomareissulla. Äphelstuderit maistuivat ihan yhtä hyvin kuin edelliselläkin kerralla. Kochelin jälkeen tuli ensimmäisen kerran kunnon serpentiiniä vastaan, pätkä on paikallisten suosiossa ja aika lujaa siinä menivätkin. Harzissa oli myös mutkaa mutta ei ihan näin tiukkaa . Samalla piti opetella myös miten tiukkaan mutkaan mennään sisään ja sieltä pois. Cebari ei ole niitä kaikkein notkeimpia mutta aika nopeasti alkoi päästä juonen päästä kiinni ja hommasta alkoi nauttimaan. Yöpaikka löytyi päivän ajelun jälkeen Oeztal nimisestä kylästä.
Seuraavan päivän aikana oli tarkoitus päästä vielä vähän korkeamalle ja ensimmäinen ylityspaikka oli Timmeljoch...no keli ei ollut ihan paras mahdollinen

Pyörääkin piti aina välillä huoltaa, lähinnä ketjun rasvausta.
 
Ennen Timmeljochia oli Sölden niminen alppikylä ja sen loppupäässä oli paikallinen LP tutkaamassa, uusi kokemus sekin, nopeutta ei ollut onneksi kovin paljon yli sallitun ja maksu sujui käteisellä 25€ ja gute reise. Päivän cruisailun jälkeen päädyttiin Prutz nimiseen kylään ja siellä paikalliseen Post hotelliin. matkalle sattui pikkuisen kovempia mäkiä mitä täällä on tottunut näkemään.


Seuraavan päivän lenkkiin kuului Ischgl ja siellä käytiin kabiinilla ihan ylhäällä asti. Lehmät laiduntivat vuorilla vuoristoilmassa maistui Äphelstruder vaniljakastikeella(taas kerran)


Reitille sattui myös Silvretta niminen syherö :--). Edellinen yöpaikka oli sen verran viihtyisä ja olimme siellä myös seuraavan yön.
Seuraanaa päivänä oli tarkoitus vaihtaa valtakuntaa ja siirtyä Italian puolelle. Siellä tuli vastaan yksi tunnetuimpia passojaeli Passo Stelvio ja paikan olivat löytäneet muutkin.





                                                                   Tuolta tultiin


                                                                   ja tuonne mentiin.

Sieltä jatkettiin Bormion kautta yhdelle kapeimmista pätkistä joita matkalle sattui nimittäin Passo Gavia. Meinasi näin lakeuden asukkina pikkuisen hirvittää kun ulkorinteen puolella ajaessa tulee mutkan takaa vastaan henkilöauto ja tilaa ei ole kuin nippa nappa kohdata. Tie oli kyllä muuten mahtava. Matka jatkui kohti dolomiitteja ja matkalla pysähdyimme Madonna di Cambiglioon.
Pitkän päivän päätteeksi yövyimme yhdessä kylpylä-hotellissa, pikkuisen hintava mutta ei pitkän päivän päätteeksi jaksanut alkaa hakemaan halvempaa.

 
Sieltä lähdimme siirtymään kohti itää. Matkalla sattui kohdalle Karelsee niminen järvi, mahtavan värinen vesi ja kyllä siellä muitakin oli.

Seuraava majapaikka löytyi Campitello niminestä kylästä. Reissun paras ja hintakin oli sen mukainen. Paikassa oli uima-altaita sisällä ja ulkona ja illallinen joka kuului pakettiin oli myös todella hyvä. Ravintolan systeemiin kuului että paikat olivat määrätty huoneen mukaan ja jos et edellisenä iltana saanut tuhottua koko viinipulloa niin se oli odottamassa pöydässä seuraavana iltana odottamassa. Seuraavan päivän ruoan sai myös parista vaihtoehdosta ja suurin osa porukasta olikin samassa paikassa useamman päivän.


Kun italiassa oltiin Ducatisteilla oli oma erikoispaikka. Paikka oli rätkäilijöitten kartoissa suositeltu ja sieltä saikin mukaan nipun karttoja tai kortteja joihin oli merkitty ympäristöön hyviä reittejä. Hyvä homma ja saatta että tänä vuonna 2013 menemme tuonne uudelleenkin. Olimme paikassa 2 yötä ja kävimme kiertelemässä ympäristöä mm. Cortina d' Ampezzossa.


 
 
 
 
Sitten alkoikin käymään päivät siihen malliin että piti lakaa suunnistamaan kohti Munchenia josta Anjalla oli seuraavana päivänä lento kohti kotia. Matkalla satuimme kohtaamaan ihan aitoja hevosvoimia joita oli vapaana yhden passon päällä. Ei varmaan ollut itikoista haittaa niillä korkeuksilla.



Seuraava yöpyminen oli Itävallan puolella Kun tulimme hotellille niin Anjakin innostui maistamaan kypäräkaljan...no loput sain kyllä minä sitten juoda mutta kylmää ja hyvää oli.
Kuitenkin enne sitä saatiin pikkuisen jännitystä reissuun kun sivulaukun avain meni poikki. Paikalliseen volkkarikorjaamoon sain neuvon mennä ja siellä poralla lukkopesä pois, uutta lukkoa ei siihen hätään ssaanut ja tuloksena oli alloleva liinaviritelmä.

 
Päivänaikan ajeltiin kohti Munchenia , vein Anjan kentälle ja itse lähdin etsimään hotellia joka löytyikin kentän läheltä. Seuraavana päivänä oli motaria tiedossa kun ajoin kohti Travemundea.
 Laivalla meni Malmöön ja sieltä kohti pohjoista. Tukholma -Turku oli varattu joten ajattelin kiertää yläkautta kotiin. Ajo sujui muuten hyvin mutta Tukholman yläpuolella oli totaalinen stau, kesti n. puoli tuntia ja sitten ennen Sundsvallia jonne Anja oli varannut mulle majoituksen alkoi satamaan sen verran lujaa ja pitkään että kamat kastuivat läpi. kuivattelin niitä sitten hotellin kylppärissä ja kekeseliäisyyttä löytyi kun piti lämmönlähde löytää kenkien kuivaamista varten.
 




 
 Sundvallista aamupalan jälkeen ajelin kotiin ja kesän 2011 lomareissu oli tehty.

 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti