Itämeri näyttää erilaiselta rautaperseen silmin

Tämä ja monta muuta ajatusta tuli mieleen kun itsekseen ajeli pitkin aamuöistä sateista E4 tietä pohjoiseen. Tästä ja muistakin ajatuksista myöhemmin lisää.

 

reitti

 

Alkusysäys tällekin ajolle syntyi talven aikana karttoja katsellessa. Viime kesänä tuli ajettua useampia normitonneja joten tälle kesälle tarkoitus oli ajaa uusia suorituksia. Vuosiajo 2014, BB 1500 Gold joka epäonnistui viimevuona, Itämerenkierros SS 3000 Baltic ja Suomen ääripisteet.
Kesälomareissu tehtiin autolla joten siihen en saanut yhdistettyä yhtään suoritusta. Vuosiajon ajoin heti alkukesästä, lomareissun jälkeen kävin harjoittelemassa Itämeren kierrosta(siitä enemmän versiossa kämmi), kun  se sitten meni munilleen oli vuorossa BB 1500 Gold. Siitä on paperit tarkistuksessa kun tätä kirjoittelen ja hyväksyntää odotellaan. Katselin kalenteria ja kelejä ja päätin vielä ajaa Itämeren kierroksen  tällä kertaa virheet korjaten. Aikataulu ja taukopaikat samat, reittiä pikkuisen muutin niin että sain ohjeiden mukaisen suorituksen tehtyä. Varasin lautan ja hotellit ja homma alkoi olla suoritusta vaille valmis. Hankin vielä kokeiltavaksi istuimelle ilmatyynyn. Katselin Airhawk merkkistä valmistetta mutta löysin JYSK:stä halpisversion( 4€) jonka ominaisuudet päätin testata.

Lähtöä edeltävänä päivänä vaihdatin uuden takarenkaan. Pintaa oli vielä jonkin verran mutta päätin että en ota riskiä ainakaan sen suhteen.  Torstaina työpäivän jälkeen katselin pyörän lähtökuntoon, takaboxiin sadekamat ym. tarpeellista. Toiseen sivulaukkuun otin lämmintä ja toiseen tauolla tarvittavat vaihtovaatteet ja pesutarpeet. Koetin nukkua illalla ennen lähtöä ja pienen hetken kuulemma hengitinkin aika raskaasti. Söin ja sitten talliin hakemaan pyörää.

Ajelin Kaakkurin TB:lle lähtötankkaukseen. Poikkeuksellista aiempiin lähtöihin oli se että  paikalle oli tullut Ukkolan Ilkka vaimonsa kanssa lähtöä todistamaan. Kova hinku olisi ollut kuulemma mukaan mutta työt vähän hidastivat. Sain heiltä todistajalausunnot ja monta hyvää kuvaa joista kiitokset. Vaihdeltiin kuulumiset, tein lähtötankkauksen ja perinteiseen tapaan laitoin napit korviin. AC/DC  It's a Long Way soimaan ja taipaleelle. Tuosta biisistä on tullut semmoinen perinne aloitukselle.

 

Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää

 

Tästä se alkaa

Ensimmäinen etappi oli Helsinkiin Kuopion kautta. Kierto piti tehdä sen takia että kilometrit suoraan Jyväskylän kautta eivät aivan riittäneet ja ajattelin että helpompi ajaa ne ylimääräiset täällä kuin alkaa etsimään Puolassa jotain vaihtoehtoisia reittejä. Tauolle halutti myös päästä mahdollisimman nopeasti lauttamatkan jälkeen.

Yö alkoi viilenemään melko nopeasti ja katselin melko pian paikkaa jossa pääsisin lisäämään vaatetta ja vaihtamaan hanskat lämpimimpiin. Tarkoitus oli mennä normaalilla 150 km rytmityksellä ja tankkauksen ajattelin Kuopioon. Kuopion alapuolelle oli avattu uusi Nesteen asema johon ajelinkin tankkaamaan. Asema ei ollut auki yöllä joten kahvit jäi saamatta.

 

Tankilla

Kulmapisteen sain kuitenkin ja lähdin jatkamaan matkaa ja hakemaan avoinna olevaa yö huoltamoa. Varkauden ABC näytti toteemipaalussaan 24 h joten sinne. Otin pasteijan ja kahvin. Jonkin verran oli porukkaa liikkeellä. Liikennettä oli hiljakseltaan ja 5 tie vei kohti Helsinkiä. Heinolassa tuntui siltä että pikku paussi olisi paikallaan ja käväisin Tähtihovissa juomassa kupin kahvia ja pesin pleksin. Aikaa oli ihan mukavasti ja koetin joutua rantaan mahdollisimman hyvissä ajoin että pääsisin hyttiin lepäämään mahdollisimman nopeasti.

Kävin aamupalalla rokkimäkkärillä ja syönnin  jälkeen tankkasin samassa pihassa olevalla Nesteen kylmäasemalla. Samalla katkesi myös aika.

 

Aamupalalla

Helsingin ja Tallinnan tankkauksen välistä aikaa ei lasketa mukaan kokonaisaikaan. Siitä ajelin Länsisatamaan ja tietysti siihen hitainten etenevään jonoon selvitykseen.

 

Mr Murphy eli hitain jono

 

Sain laput ja edellisestä reissusta poiketen jouduin odottamaan jonkin aikaa laivaan pääsyä.

 

Sidontaa

Viimein pääsin laivaan ja kun olin saanut pyörän sidottua liinoilla kiinni lähdin etsimään hyttiä. Hyttiä ei ollut siivottu mutta onneksi lisävuode oli käyttämätön. Halusin mahdollisimman nopeasti päästä nukkumaan joten en jäänyt odottelemaan siivoojaa. Olisi ollutkin turhaa sillä  siivooja tuli koluuttelemaan kun olin pukemassa ajokamoja päälle laivan tullessa Tallinnaan. Käväisin suihkussa ja pehkuihin. Herätyksen laitoin tuloajaksi koska tiesin että joutuisin odottelemaan ulospääsyä autokannella kuitenkin. Herättyäni laitoin puhtaat  kamat päälle ja käveleskelin portaita pitkin autokannelle. Jälkeeni laivaan oli tullut 2 pyörää jotka olivat jo lähtövalmiina. Melkein heti kun olin  saanut kassin sivulaukkuun niin viereinen rekkajono lähti liikkeelle ja siihen saumaan lähdettiin perään kaikki pyörät. Laivasta ulospäästyäni ensimmäiseksi ajoin sataman vieressä olevalle Statoilille tankille. Kuitti lompakkoon ja matka saattoi alkaa.

Keli oli ihan hyvä ja nyt sitten uskoin mitä navi kertoi joten osasin aika helposti Pärnuun menevälle tielle ja monien tietöiden takia hoksasin miksi liikenne haluttiin kierrättää muuta kautta. Liikennettä ei ollut pahemmin joten matka alkoi sujumaan ihan mukavasti. Kun olin ekan pätkän ajanut aloin haeskelemaan tien vasemmalta puolelta tuttua ruokapaikkaa. Paikka löytyikin ja otin saman annoksen kuin edelliselläkin kerralla; seljankaa ja siihen kahvit päälle.

 

Via Baltica

 

Kevyt kenttälounas

 

 

Rajalla

 

Tankkauksen aika tuli Riikassa ja samalla alkoi taivas tummenemaan siihen malliin että kohta tulisi vettä ja lujaa. Kun sitten vastaantulijat näyttivät pitävän pyyhkimiä päällä ja ekat pisarat tuli pleksiin niin äkkiä pieleen ja sadekamat päälle. Vettä alkoikin tulla ihan kunnolla muutaman kymmenen kilometrin ajan mutta sen jälkeen sade loppui ja aurinko alkoi paistamaan. Liikenne lisääntyi mitä etelämmäs mentiin ja varsinkin raskas liikenne.

 

Seuraava rajan ylitys

Liettuan puolella oli päätieltä toinen kaista katkaistu liikennevaloilla ja ruuhka oli sen mukainen. Vedin toista kaistaa kylmästi ohi ja kun olin melkein keulilla jono lähti liikkeelle ja liityin siihen mukaan.

Muutenkin ohittelemista riitti, piti vaan vähän katsella tarkemmin kylien kohdat ja muut hidasteet. Eniten Baltian läpiajon aikana poliiseja näki Liettuassa valvomassa liikennettä.
Kävin syömässä Hesburgerilla hampurilaisen kahvin kanssa Liettuan puolella. Sillä arvelin selviäväni Varsovaan asti. Se rekkamäärä aiheuttaa aina ihmetystä, tietysti kaikki tavaraliikenne kulkee muutaman pääväylän kautta mutta kuitenkin....niitä on aivan älyttömästi. Iltaa kohti alkoi huoltamoiden ja ravintoloiden pihoille kertymään kalustoa ja rajoilla oli isot parkkialueet.

 

Puolaan....

Tällä kertaa Puolan puolella Suwalkin ja Augustowin välillä liikenne kulki...edellisellä reissulla jono seisoi kilometritolkulla ilman mitään onnettomuutta. Nyt oli kyllä perjantai-ilta ja se varmaan näkyi liikenteessä jonkin verran. Navi johdatti kohti Varsovaa muutamien aika huonojenkin sekä kapeiden teiden kautta. Ajotyyli näytti huononevan ja reipastuvan mitä lähemmäs Varsovaa tulin. Pimeä tuli jo paljon ennen Varsovaa mutta onneksi keli pysyi kuivana. Tiessä oli välillä sen verran syvät urat että sateella olisi saanut mennä välillä tosi varovasti.

Varsova alkoi kuitenkin lähestyä ja reitti hotellille oli katseltu Googlemapsin streetviewistä tarkoin mutta....tietyö ja Googlessa olleet opasteet näyttivät ihan muualle. Olin jo menossa oikealle rampille mutta opaste näytti toisaalle ja sinne menin...huomasin kyllä erheeni mutta moottoritiellä ei niin vaan U- käännöstä tehdä joten seuraavasta rampista pois ja toista puolta takaisin. Siitä pääsin sitten sille sisääntuloväylälle jonka olin netistä opiskellut. Vastakkaisilla puolilla väylää oli Orlenin bensa-asemat joihin olin suunnitellut lopetuksen ekalle päivälle ja toisen päivän aloituksen vastapäätä.
En ollut ihan oikeanpuolimmaisella kaistalla kun huomasin melkein kohdalla aseman, johon olin menossa.....jarrutus ja vilkku oikealle.....oikealta vetäisi ohi joku paikallinen pyörällä  ja aika lujaa. Siellä ei paljoa kunnioiteta sitä että ohitetaan vasemmalta....jos oikealla on tilaa niin sieltä mennään. Kurvasin tankille ja otin lopetuskuitin ekalle päivälle. Siitä lähdin jatkamaan samaa tietä kohti keskustaa ja hotelli löytyi nyt helposti. Pyörä talliin ja respasta varattua huonetta kyselemään. Hotelli oli sama Ibis Budget kuin edellisellä kerralla. Huoneen ja parkin hintasuhteet tuntuivat vaan vähän ihmeellisiltä, huone maksoi 22 € ja parkki 8 €. Huoneeseen päästyäni painuin suihkuun, venyttelin pikaisesti ja painuin pehkuihin. Aikaa kellon soittoon oli 5.5 tuntia.

TOINEN PÄIVÄ

Kello herätti ja muutaman sekunnin kelauksen jälkeen olin jo kartalla missä oltiin. Parranajo, pesu ja vaatteet päälle. Aamiaista en ehtinyt jäädä odottelemaan vaan liikkeelle piti päästä. Palautin avaimen ja sain ulosajokuitin parkkihalliin. Aamu alkoi pikkuhiljaa valkenemaan kun suuntasin  aloitustankkaukseen . Tankki täyteen ja kohti moottoritietä. Tällä kertaa lähtö onnistui kerralla oikein ja matka kohti seuraavaa taukopaikkaa alkoi. Reitti vei A2 moottoritietä kohti Berliiniä. A2 oli uusi ja matka joutui. Alkumatka Varsovasta oli ilmaista mutta lähempänä Saksaa muuttui maksulliseksi. Olin vaihtanut zloteja ja niitä koetin saada nyt käytettyä pois.

 

Sämpylä, mehu ja cappuccino

Kävin aamupalalla ensimmäisen ajopätkän jälkeen, hintataso oli vaan vähän eri luokkaa kuin Suomessa. Pieni jumppa ja matka jatkui. Liikenne kulki ihan mukavasti, edessä meni rekka jonkin matkan päässä enkä vaihtanut oikealle kaistalle  ohituksen jälkeen, pieni hetki ja oikealta vilahti henkilöauto ohi. Puolassa oli tapana että ohi mennään vaikka oikealta....ei jäädä odottelemaan että edellä ajava väistäisi oikealle. Toinen huomionarvoinen juttu oli että autoissa oli ulkopuolisia lisäantenneja. Liekö verkot sen verran heikkoja että kentät piti hakea kännyköihin lisäantenneilla. Kulutus oli moottoritiellä sen verran kovempi että vara alkoi vilkuttelemaan jo alle 300 kilometrin eikä huoltoasemia ollut ihan samalla tavalla kuin Saksan puolella, eikä varsinkaan  ilmoituksia seuraavasta tankkauspaikasta. Viidakon rahaa oli jäljellä ja mietin että mihin sen käyttäisin, mietin jopa votkapullon ostoa ennen rajaa jos tietulleihin ei menisi mutta sain kuitenkin kaikki kulutettua kahvipaikalla viimeisen tietullin jälkeen.

 

Viimeiset viidakon rahat

Huoltoasemilla oli myynnissä viinaa kuin pienessä alkossa....viinejä ei samalla tavalla mutta kovempia aineita löytyi kaikki lajit. 6pack puolen litran oluita n. 10€.

 

Saksa

 

Saksan raja tuli vastaan ja ylitys oli yhtä vaivatonta kuin muillakin asemilla.....hidastus ja uuteen valtioon. Ennen Berliiniä vastaan tuli muutama tietyö, mutta niistä selvittiin pienellä hidastuksella. Kulmapiste sattui vähän ennen Berliinin kehätien risteystä, Autohof ja Esson asema oli muutaman kilometrin sivussa moottoritieltä mutta bensa oli pikkuisen halvempaa kuin moottoritieasemilla. Lähdin kiertämään Berliiniä itäpuolelta ja viitat osoittivat Hampuriin. Tie veti ihan hyvin, muutama stau oli vastaan tulevilla kaistoilla. Kello näytti ja vatsassakin tuntui siltä että voisi syödä jotain
ennen Wismariin kääntymistä. Tankkasin ja samassa paikassa söin pastan.

 

Tankilla

 

 

Moottoritien ramppi kohti Wismaria oli suljettu ja kiertotie oli tehty paikallistien kautta. Siinäkin vastaantuleva liikenne seisoi, ilmeisesti berliiniläiset olivat palailemassa rannikolta takaisin kaupunkiin. Kävin Wismarissa moottoritien risteyksen lähellä olevalla HER asemalla tankkaamassa ja samalla pesin myös plexin kun muutama itikka ja perhonen oli sattunut kohdalle. Matka jatkui Lyypekin ohi kohti Tanskaa. Lyypekin ohituksen jälkeen alkoi taivas tummenemaan siihen tahtiin että odotettavissa olisi vettä. Kun sitten ensimmäiset pisarat tuli plexiin pysähdyin ensimmäisen sillan alle vaikka olin moottoritiellä. Jos polizei olisi sattunut kohdalle olisin todennäköisesti jonkin sakon saanut mutta liikenne oli sen verran hiljaista että uskalsin homman tehdä. Kun lähdin jatkamaan matkaa vastapäisellä kaistalla oli poliisi vilkut päällä tienreunaan pysähtyneen auton perässä. Toinen poliiseista oli meluvallin päällä etsimässä ilmeisesti kuljettajaa koska auton läheisyydessä ei näkynyt ketään.

Kun pilvet jäivät taakse otin sadekamat pois seuraavalla pysähdyspaikalla. Tälle reitille sattui myös pari pikku pätkää normaalia tietä ja kaupungin läpiajo. Kun  sitten pääsin kohti Tanskaa menevälle motarille niin vastapäisellä kaistalla liikenne seisoi ajoittain ennen Flensburgia. Onnittelin itseäni kun olin menossa vastakkaiseen suuntaan. Mitään onnettomuutta tai tietyötä en havainnut, liikennettä oli vaan liikaa ja sitten kun joku tekee jarrutuksen se vaikuttaa pitkälle taaksepäin haitariliikkeenä. Sattui omaan suuntaankin yksi stau mutta siitä pääsin splittailemaan aika hyvin. Olin ohittanut yhden bikerin vähän aiemmin kun liikenne kulki normaalisti. Ajelin kaistojen välissä vähän varovaisemmin ja se oli hetkessä perässä. Käväisin yhdessä välissä varsinaisella kaistalla ja päästin sen veturiksi ja sitten mentiin. Välillä pikkuisen hirvitti sen vauhti mutta kaipa tämä ei ollut sille eka stau. Sen täytyi olla ihan oikea bikeri kun sen selässä luki silleen. Sekin ruuhka suli kun lähestyttiin Tanskaa ja pysähdyin nappaamaan rajalla kuvan valtion vaihtumisesta.

 

Tanska

 

Olin tankannut Wismarissa ja seuraavan kulmapisteen olin suunnitellut Fredericiaan Statoilille. Kilometrit navista vähenivät mutta samalla alkoi näyttämään polttoainemittari myös kulmia kurtistavia lukuja, varatankille siirryttäessä kilometrit alkoivat tripissä kasvamaan. Olin tankannut Wismarissa keskituelta joten tankki oli täynnä mutta vastaavasti ajo oli ollut moottoritietä ja kulutus sen mukainen.

Vihdoin ramppi tuli vastaan ja ajoin tankille. Kun laitoin pyörän keskituelle ja nousin pyörän päältä pois moottori alkoi heti röpöttämään. Sammutin koneen nopeasti ja tankkia täyttämään. FJR:ssä on kirjojen mukaan 24 litran tankki ja nyt tankkasin 24.01 litraa joten aika tipalla se oli.

 

Varmasti tankki täynnä

 

Tankattuani lähdin jatkamaan kohti Odensea ja Ison Beltin siltaa. Ringstedissä käväisin mäkkärissä syömässä iltapalaa ja samalla ihailin komeaa sateenkaarta.

 

Sateenkaari

Ainoa huono puoli oli se että ne olivat juuri siinä suunnassa mihin olin menossa. Pilvet olivat kuitenkin niin hajanaiset että arvelin mahdollisen sateen olevan lyhytaikaista. Vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ennen Kööpenhaminaa oli pitkä tietyö ja siinä piti katsoa paikka jonossa silleen että viereinen auto ei pääse roiskuttamaan vettä kovin kauheasti päälle, uria oli sen verran tiessä. Seuraavaksi vuorossa oli Östersundin sillan ylitys ja sitten oltiinkin jo Ruotsissa. Kävin ennen Helsingborgia tankkaamassa. Vastaan tuli myös muutama poliisisautokolonna, 5-6 polisin pakua vilkut päällä kohti Malmöta. Tänään(tiistai) selvisi syykin mihin niillä oli semmoinen hoppu, Malmössa oli ollut mellakoita lauantaina.

Ilta oli alkanut pimenemään ja viilenemään kun käännyin pohjoiseen kohti Jönköpingiä. Liikennettä ei ollut paljoa ja muutaman tunnin jälkeen pääsin kurvaamaan hotellin vieressä olevalle Preemille tankkaamaan. 10 litraa tankkiin ja sormet ristiin että automaatti antaa kuitin. Antoihan se ja kun seuraavan päivän lähtötankkaus piti tehdä niin tiesinpähän mille pumpulle mennä. Seuraavaksi laitoin pyörän parkkiin, pressu päälle ja lähdin huonetta kyselemään. Samalla tiedustelin mahdollisuutta saada aamupalaa ennen varsinaisen aamiaisaikaa. Tarkoitus oli että laitan kellon soimaan 4.30 ja aamupalan jälkeen kohti pohjoista viimeisenä ajopäivänä. Ingen problem sanoi respan tyttö ja merkkasi ajan listaan. Kamojen kanssa talsin huoneeseen, suihku ja pehkuihin. Pikkuisen oli elimistö kierroksilla mutta kun sitten nukahdin seuraava havainto oli herätyskello.

 

Ei pylvässänkyjä eikä silkkilakanoita..

KOLMAS PÄIVÄ

Hyppäsin sängystä, pienet venyttelyt ja pesulle. Kuuntelin kun sade ropisi ikkunapeltiin ja se pikkuisen laski mielialaa. Nakkasin kamat niskaan ja lähdin katselemaan aamupalaa respasta. Tarjolla oli kaikkea muuta kuin lämpimiä mutta sain vatsan täyteen ja kahvia sen verran että heräsin kunnolla. Sitten lähdin katselemaan miten pyörä oli pärjännyt yön yli. Oli samalla paikalla pressun alla ja onnittelin itseäni siitä että olin ottanut pressun mukaan. Märällä pyörällä olisi ollut paljon ikävämpi lähteä liikkkeelle. Pakkasin pressun laukkuun pudisteltuani siitä enimmät vedet pois ja ajoin Preemille alkutankkaukseen. Samalla laitoin sadekamat päälle kun sade näytti vaan jatkuvan ja vanhasta kokemuksesta arvelin että korkea rannikko ei petä, jossain vaiheessa sataa kuitenkin  ja halusin pitää ajopuvun kuivana ainakin alkumatkasta.

Kun sitten lähdin ajamaan kohti Tukholmaa niin kaikenlaisia ajatuksia pyöri mielessä. Satoi, tie oli tyhjä, oli pimeä......mitä järkeä tässä touhussa oikein on, nytkin olisi paljon mukavampi olla jonkun lämpimän vieressä köllimässä kuin painaa pitkin tyhjää E 4:sta. Samalla tuli myös tuo otsikossa mainittu slogan mieleen....ja monta muuta ajatusta. Toisaalta järvenranta Huskvarnan kohdalla oli ihan nätti, tumma taivas ja järvi sekä valot rinteellä. Tosin eihän harrastuksissa toisaalta mitään järkeä usein olekaan. No matka jatkui ja pikkuhiljaa kun päivä alkoi valkenemaan niin ilma oli sen verran viileää että vaihdoin vain ekalla tauolla hanskat. Lämpötila kävi alimmillaan 8 asteessa. Ennen Tukholmaa käväisin tankilla samalla Shellillä kuin kämmi reissullakin. Otin sadekamat pois kun aurinkokin paistoi.  Nappasin kupin kahvia ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa. Sunnuntaiaamuna ei ollut pahemmin liikennettä Tukholmassa joten ohitus sujui ihan hyvällä vauhdilla. Tukholman pohjoispuolella huomio kiinnittyi pariin Scandicin hotelliin, melkoisia lasitorneja ja erottuivat kyllä ympäristöstään. Ympärillä oli kaikenlaista bisnescityä joten asiakkaita varmaan riittää. Uppsalaan asti oli liikennettä jonkin verran mutta sitten hiljeni ja tie muutenkin on viimeisen päälle tylsää ajaa, ei asutusta, ei paljoa liikennettä, vain metsää ja pusikkoa. Gävlen paikkeilla katselin taas Mackmyran mainoksia kaiholla mutta vierailu piti jättää edelleen toiseen kertaan. Käväisin yhden kerran jaloittelemassa ennen tankkausta ja lounasta Hudiksvallissa.

Vastaan oli tullut muutamia Ford Thunderbirdejä, sitten niitä alkoi tulla enemmän joten jonkinlaiselta kokoontumisajolta olivat tulossa. Matka jatkui ylöspäin ja Sundsvallissa katselin uusia siltoja jotka alkoivat olla aikalailla valmiina. Vielä kuitenkin joutui kiertämään kaupungin keskustan kautta  ja muutamat liikennevalot hidastivat vähän matkaa. Olin laittanut navin maaliksi Oulun ja se näytti tuloajaksi 22 ja risat. Mulla oli kuitenkin vielä Torniosta ajettava pisto pohjoiseen että saisin tarvittavan kilometrimäärän ajettua viimeiselle päivälle  ja siihen olin varannut pari tuntia. Vähitellen alkoi taivas tummumaan ja Dockstan kohdalla alkoi harmaa seinä olla jo niin lähellä että oli pakko pysähtyä ja vetää sadekamat päälle. Samalla tuli todistettua se että korkea rannikko ei todellakaan petä....en ole kertaakaan ajanut sitä läpi ettei jossain vaiheessa sataisi.

 

...pilipilipom.....

Sade oli lyhyt mutta vettä tuli ihan riittävästi. Uumajaan pysähdyin samalle OK:lle tankkaamaan kuin edelliselläkin reissulla ja samalla otin kahvin ja kanelipullan.

 

Kahavia ja pullaa

 

Mulla ei ollut kruunuja joten otin kahvit tankkauksen yhteydessä samalle kuitille. Sadekamppeet nakkasin takaboxiin. Lähdettyäni liikkeelle laskeskelin mielessäni matkaa ja bensan riittävyyttä....samalla tankilla en pääsisi Tornioon joten välitankkaus täytyisi jossain tehdä. Käväisin Skellefteåssa tankilla. Vähän lähtöni jälkeen alkoi tulla vettä. Taivas näytti välillä siltä että se ei kestäisi kauaa mutta Piteåssa piti luovuttaa ja käydä huoltoaseman katoksen alla vetämässä sadekamppeet niskaan. Ennen Luulajaa taivas kirkastui ja aurinkokin näyttäytyi. Otin sadekamppeet pois ja jatkoin matkaa. En ehtinyt kovin kauas kuin kauempana alkoi taivas tummumaan ja kuten arvata saattaa olin juuri menossa siihen suuntaan. Kalixin jälkeen oli taas aika aja pieleen ja kaivaa sadekamppeet esiin.

Niillä mentiin sitten Haaparantaan jossa olin ajatellut käydä reissun viimeisellä hampurilaisella Maxilla. Sateli sen verran että en edes ottanut sadekamoja pois kun menin sisälle. Porukkaa oli jonkin verran asiakkaina mutta vaan kaksi henkilöä tiskin takana. Katselin jonkin aikaa ja kun näytti että purilaisen saantiin menisi ikuisuus vedin kypärän päähän ja ajoin Tornioon Nesteelle syömään. Kysyin että kumpi valmistuu nopeammin pizza vai hampurilainen ja arvio oli että vie yhtä kauan. Tilasin pizzan ja päälle vielä kahvin.

Syönnin jälkeen tankkasin ja lähdin nousemaan väylänvartta ylöspäin. Komea auringonlasku saatteli matkaa ja muutamat sadepisarat pitivät jännitystä yllä sateesta. Olin joutunut jumppaamaan sen verran monta kertaa ne päälle ja pois joten koetin pitää sormet ristissä että loppumatka menisi ilman isompaa sadetta. Muutama siltatyö hidasti matkaa mutta paras sattumus tapahtui Ylitorniolla. Kylän kohdalla vastaan tuli pakettiauto joka välkytteli pitkiä vastaan. FJR:ssä on hyvät valot ja puolivaloillakin jotkut luulee että mulla on pitkät päällä ja vilkuttelevat pitkiä. Minä luulin että kyseessä olisi just tämmöinen tilanne ja väläytin muutaman kerran vastaan. Välkyttely jatkui ja paku lähestyi yllättävän hitaasti. Lähempänä huomasin että pakun edessä on jotain joten hiljensin vauhdin pois. Iso pullea lammas tepasteli keskellä tietä ja pakussa oleva kaveri oli puhelimessa varmaan etsimässä lampaalle omistajaa.

Juoksenki ja napapiiri tuli vastaan sekä  suunnittelemani kääntöpaikka. Kurvasin TB:n kylmäasemalle ja aloin tankkaamaan. Kun olin saanut kortin sisään automaattiin ruutuun tuli teksti jota en olisi halunnut sillä hetkellä missään nimessä lukea: 'kuittia ei voida tulostaa. haluatko jatkaa'

PERKELE!

Naapurissa oleva Tuomaan Paja oli pimeänä eikä missään näkynyt ristin sielua. Mieleni teki potkia pömpeli lommoille ja kiroilin kaikki kirosanat jotka osasin. Nopea tilannearvio ja aikalaskenta. Aika riittäisi vaikka ajaisin Pelloon tankkaamaan ja sieltä saisin varmasti kuitin. En alkanut ottamaan kuvia automaatista ja selfietä että olin siellä jne. vaan hyppäsin pyörän selkään ja kohti Pelloa. Ajaessa mietiskelin että homman olisi voinut tehdä tietysti toisinkin......tankkaus Södertäljessä ja siitä motaria Göteborgin suuntaan tarvittava kilometrimäärä ja siellä tankkaus, no myöhäistä siinä vaiheessa katua. 
Tulin Pellon keskustaan ja ensimmäisenä tuli vastaan ABC. Sinne. Tankille ja kortti automaattiin....kaikki ok. Löin tankin täyteen  ja menin ottamaan kuittia.... 'kuittia ei voi antaa'

VOISAATANANPERKELEENHELEVETTI!

Siinä ei voinut enää muuta kuin nauraa että ei voi olla totta. Sama automaatin pahoinpitelyhalu iski siinäkin mutta taas nopea tilannearvio. Ei kun seuraavalle automaatille Shellille. Taas kortti kelpasi ok ja pistooli tankkiin. 0.68 litraa sain tankkiin ujutettua ja kun löin pistoolin takaisin telineeseen olin pikkuisen jännässä miten käy kuitin kanssa, meneekö sarjaan 'ei kahta kolmannetta'. Automaatti sylkäisi kuitin ja helpotus oli melkoinen. Tarkistin vielä kellonajan ja merkkasin kilometrit kuittiin.
Pullosta hörppy vettä ja loppusuora oli valmis alkamaan. Aikaa oli tarpeeksi ellei jotain yllättävää sattuisi. Lähdin ajelemaan kohti Oulua. Ennen Ylitorniota oli yksi hirvi keskellä tietä mutta näin sen onneksi riittävän ajoissa. Katseli ihan rauhassa kun lähestyin mutta kun vilautin pari kertaa pitkiä niin loikkasi takaisin metsään. Yksi kettu juoksi myös edestä tien yli mutta muuta ihmettä ei matkalle sitten sattunut. Lopputankkauksen aika Kaakkurin TB:llä  oli 1.08 ja aikaa oli vielä noin tunti ylimääräistä. Hain sisältä todistajalausunnot ja ajelin pyörän talliin. Aamulla oli lähtö Kajaaniin työasioissa joten en pahemmin jäänyt fiilistelemään  ajon päättymistä. Levittelin sadekamat kuivumaan ja toin ajopuvun kotiin kuivumaan. Pikkuisen ruokaa naamaan ja nukkumaan
Ilmatyyny persauksen alla todisti toimivuutensa, ainoa mikä siinä oli niin ilmamäärän kanssa
sai olla tarkkana.

Reissu oli tehty.

Ai niin se otsikko, lätäkkö joka pitää ajamalla kiertää.