Kello oli herättämässä 3 aikaan ja aamupalan jälkeen ajelin talliin hakemaan pyörän. Porukat oli vielä palailemassa baareista kun minä suunnittelin lähteväni istumaan moottoripyörän selkään vuorokaudeksi......onko järkee vai ei mutta mukavaa joka tapauksessa. Autossa oli edellisen työreissun jäljiltä AC/DC:n Bonfire kokoelma ja sieltä kaivoin vanhan ''I't a long way to the top'' biisin ja sitä luukutin mitä auton soittimesta irtosi...karisi viimeisetkin unihiekat silmistä.
Aloitustankkauksen ja todistajalausunnot hain Kaakkurin TB:ltä, sattui tuttu myyjä vuoroon joka kysäisi asiaa esitellessäni että 'taasko olet reissuun lähdössä' .....taas olen ja seitsemättä kertaa näissä merkeissä tänä kesänä. Kun paperihommat oli hoidettu niin eikun matkaan. Ensimmäinen kohde oli Iso-Syöte, mallissa kuva oli otettu hotellin seinästä ja ajettelin käydä huipulla katsomassa millaisia aamumaisemia sieltä näkyisi. Lämmintä oli lähdössä 13 astetta, olin laittanut pitkää alle mutta topat olin vielä jättänyt varalle sivulaukkuun. Aurinko ei ollut vielä noussut ja sain ajella pitkillä valoilla kohti Pudasjärveä. Poroja ei näkynyt ensimmäistäkään enkä niitä kyllä kaivannutkaan. Pudasjärven jälkeen alkoi taivaanranta pikkuisen vaalenemaan ja samalla myös lämpötila notkelmissa tuntui selvästi alemmalta. Sumua ei ollut kuin muutamia pieniä pilviä siellä täällä. Syötettä lähestyessäni notkoissa ja järvien päällä näkyi sumua jo selvästi enemmän ja muutamia isompia pilviä myös tienpäälle sattui. Ajelin ensin hotellille ottamaan kuvan ja kun sitten kurvailin niitä mutkia ylös tuli mieleen Italian tornantet eli hiusneulamutkat.....no näitä ei ollut kovin montaa nyt peräkkäin.
Tankkasin ja kun vilkaisin kuittia niin huomasin että automaatin kello oli väärässä ajassa. Otin kuitin ja nappasin kuvan siitä ja pyörän kellosta yhdessä. Kello alkoi olla jo 6 ja ajattelin että oliskohan Syötekeskuksen hotelli jo auki? Ajelin sinne ja siellähän oli joku kisakeskus rakenteilla, lippusiimoja ja aitoja oli siellä täällä mutta respa oli vielä kiinni. Päätin että kuitti ja kuva saa riittää niistä maisemista ja lähdin ajelemaan kohti Taivalkoskea. Ilma oli selvästi viileämmän tuntuinen ja mittarikin vahvisti asian...6 ja 7 asteen välillä vaihteli lämpötila.
Taivalkoskella käväisin kahvilla ja otin kuitin mukaani jos siitä Syötteestä tulee kysymyksiä. Siitä matka jatkui Metsäkylän ja Näljängän kautta kohti Suomussalmea josta otin kulmapisteen. 5 tiellä satuin hirven kanssa ihan lähietäisyydelle, vastaantulija varoitti valoilla ja siellähän se vastapuolen penkalla seisoikin. Sittten se ponkaisi tien yli omalle puolelleni ja läheltä näin taas kerran että miten iso elukka se oikein on. Samalla tuli mieleen seuraava yö ja 8 tie Turusta Ouluun, sielläkin noita saattaa olla.
Kävin tankilla Suomussalmen Nesteellä ja sitten lähdin jo aika tutuksi muodostunutta reittiä kohti Raatetta. Olen nykyisen työni takia ajanut Ämmänsaari-Kuhmo välin väh. 2 kertaa vuodessa ja tämä itäinen vaihtoehto on tullut ajettua monta kertaa. Raatteenportti tuli pian vastaan ja aika hiljaiselta näytti siinä vaiheessa aamua.
Pyöräytin Puijolle ja otin tarvittavat kuvat, siitä sitten hakemaan tankkauspaikka ja sitten syömään ABC:lle. Olin viimekertaisella ajolla saanut lapun täyteen joten tämä lounas meni ABC:n piikkiin. Normi perusmättö mutta masu täyttyi ja oli mukava lähteä jatkamaan matkaa. 5 tie veti hyvin ja Varkauden jälkeen käännyin kohti Rantasalmea ja Savonlinnaa. Suraava kuvauskohde olisi Olavinlinna. Olin joskus ajanut ko tien mutta siitä oli muutama kymmenen vuotta aikaa, Rantasalmella oli Hotelli Rinssieversti kuten silloinkin mutta muuten ei isompia muistikuvia pätkältä ollut. Mutkaista, mäkistä....ihan mukava pätkä ajaa. Ennen Savonlinnaa tie yhdistyi isompaan ja sitä pitkin sitten saavuttiin Savonlinnaan. Olin katsonut googlemapsista miten sinne parkkipaikalle parhaiten pääsee. Käväisin tankilla ennen kuvauspaikalle menoa ja sitten mukulakiviä pitkin järvenrantaan P paikalle.
Piha ja parkkipaikka oli varsinaista mukulakiveä ja sai olla aika tarkkana miten siinä ajettiin hidasta vauhtia kuvauspaikalle. Eturengas kohti kirkon porttia, muutama kuva ja se etappi oli ns. voitettu kanta. Eturatas oli jotenkin tipahtanut sellaiseen koloon että sai ihan tosissaan punnertaa että sai pyörän käännettyä lähtöasentoon. Laitoin naviin Helsingin keskustan sillä periaatteella että navi saattaisi tietää nopeamman reitin moottoritielle, mutta Mannerheiminkadulle se opasti ja siitä mentiin joen yli Näsin kautta moottoritielle takaisin.Aurinko oli jo laskenut sen verran alas että laitoin Porvoossa aurinkolasit päähän ja se auttoi vasta-aurinkoon ajettaessa selvästi. Helsingissä oli kaikenlaista toimintaa perjantai-iltana mm. cruising night ja ohitinkin tosi nätin oranssisen Barracudan moottoritiellä. Tarkoitus oli ajaa suorinta reittiä Sturenkadun kautta Mannerheimintielle mutta kun Linnanmäen jälkeen laskin katua alas näin että jonot seisoivat jo radan kohdalla. Yht'äkkiä mieleen pätkähti että Suomi-Espanja peli on tänä iltana ja stadionille saattaa olla menossa muutama muukin. Siitä ei päässyt enää kääntymään minnekään joten pikku pätkä kerrallaan edettiin kohti Manskua. Se jonotus vei varmaan 10-15 min ylimääräistä mutta ei siinä mitään paniikkia syntynyt.
Kurvasin eduskuntatalon eteen ja siinä ei ollut muuta kuin poliisiauto ja pikkubussi. Pari poliisia seisoskeli nurmikolla ja katseli kadulle päin( seuraavana päivänä luin lehdestä että keskustasta oli iso kulkue mennyt stadionille ja niitä nämäkin varmaan seurasivat) Nappasin fotot ja ajelin rokkimäkkärin edessä olevalle Nesteen kylmäasemalle tankkaamaan. Siinä oli kans poliisiauto parkissa seuraamassa liikennettä. Lähdin ajamaan Mannermheinkatua kohti Turun liittymää ja kun käännyin länteen aurinko paistoi just vasten naamaa matalalta. Piti ihan tosissaan ajella varovasti ettei ajele vahingossa päin punaisia tai toisen perään. Turunväylälle kuistenkin selvittiin ja siitä matka alkoi kohti Turkua. Liikennettä oli jonkin verran mutta sain pidettyä ihan hyvän keskinopeuden. Aurinko alkoi laskea ja tuntui jossain vaiheessa että voisi vaihtaa aurinkolasit takaisin normilaseihin mutta en kuitenkaan malttanut pysähtyä. Turun kirkon torni alkoi näkymään ja ennen keskustaa ja kurvasin Hämeenlinnan rampista kohti kirkkoa.
Kun ajelin kaupungin läpi vastaan tuli sama Korsholmin porukka jonka onnistuin kuvaamaan edellisellä ajolla Uudessakaarlepyyssä. Tankkasin keskustan jälkeen kylmä Shellillä ja välipalaksi söin voileivän ja otin limua päälle. Matkaa Kalajoelle oli vielä 167 km ja aikaa siten että pitkään taukoon ei ollut aikaa. Kokkolassa pidin pienen venyttelytauon ja samalla mietiskelin että perse ei ollut puutunut samalla tavalla kuin aiemmin...taisi tästä uudesta ostoksesta tulla vakioistuin tästä eteenpäin ja penkin tuunaus jatkuu toisella istuimella. Viimeiset kilometrit meni ilman ongelmia ja kun kurvasin Shellin pihalle aikaa jäi vielä vajaa tunti käyttämättä. Kilometrejä tuli reilusti yli vaaditun mutta ss2000 ei olisi kuitenkaan ihan onnistunut tällä reitillä, sen verran pieniä syheröitä matkalle oli sattunut. Täytin tankin, otin kuitin ja lähdin sisälle kyselemään todistajalausuntoja. Kun nimet oli paperissa otin vielä kahvikupin ja istahdin hetkeksi. Seisemäs ajo tälle kesälle oli sitten ajettu.....eiköhän se näiden puolesta ollut nyt tässä. Joitakin lenkkejä tulee varmaan vielä liikuttua mutta ei enää rautaperseiden merkeissä. Heitin viimeiset tipat naamaani ja lähdiin laittamaan kamat päälle. Samalla vilkaisin renkaat ja totesin että taitaa seuraavatkin rattaat olla samanlaiset, Michelin PR3 oli kestänyt edessä n 30tkm ja takana 20 tkm. Takasen vaihdoin ennen kesälomareissua mutta etunen on ollut alla koko kesän. Siitä sitten lähdin ajelemaan kotia kohti, Revonlahdella kävin pikkuisen venyttelemässä ja siitä kohti Oulua. Tallin viereisestä pizzeriasta olisi vielä saanut yöpizzat mutta mulla oli vielä 1 voileipä syömättä ja kun kotona kuuman kaakaon kanssa sen söin aloin olla valmis unten maille.
Ihan kuin odottaisi Aku Ankan seuraavaa numeroa, jossa ankat ovat tiukan paikan edessä. Jatka pian;)
VastaaPoistaEdellisen kommentin kirjoitin, kun juttu oli vielä kesken.
VastaaPoistaKiitos jatko-osasta ja koko jutusta=)
Ajetaanpa vielä, jos kelejä riittää!